Matti Kyllönen Kuntivaaran näköaloista kertoessaan tahtoi tehdä tyhjäksi maahan muuttaneiden kotouttamisen väittämällä, ettei sellainen voisi muka onnistua, kun Lähi-idässäkään kaksi kansaa eivät olleet kotiutuneet seitsemässä vuosikymmenessä. Väite on yksinkertaisesti täysin absurdi, eikä esimerkkikään pidä paikkaansa. En tosin tiedä, mikä Matin Lähi-idän kokemus ja tuntemus on, mutta tuon väitteiden perusteella ei kummoinenkaan.
Nykyinen Israel on loistoesimerkki kotouttamisen voimasta. Vielä 70 vuotta sitten sellaista maata ja kansaa ei ollut olemassakaan kun Israel ja israelilaiset oli vain juutalaisiksi enemmän tai vähemmän löysin perustein itsensä tuntevia ihmisiä, jotka puhuivat satoja eri kieliä. Heidän juutalainen perimänsä alettiin laskea äidin perimän mukaan, eikä isän, niin kuin vanhastaan juutalaisuudessa oli tehty. Juutalainen uskontokin oli vääntynyt vuosituhansien kuluessa vaikka minkälaiseen muotoon. Useimmille juutalaisille uskonto on muodollisuus, vaikka kansallisuus sen mukaan määritelläänkin. Vuodesta 1948 luotiin uusi käyttökieli heprea, joka oli ollut pyhänä kielenä unohduksissa vuosituhannet. Näin alettiin muovata kansakuntaa ja kotouttaa sadoista eri kansallisuuksista tulleita ihmisiä. Kotouttaminen on siis onnistunut erinomaisen hyvin, päinvastoin kuin Matti Kyllönen väittää.
Mitä sitten tulee palestiinalaisten ja israelilaisten välisiin suhteisiin, mihin Kyllönen kait pyrki viittamaan, niin eiväthän he ole pyrkineetkään kotoutumaan. Palestiinalaisia ei ole haluttu Israelin kansalaisiksi. Päinvastoin edes rauhanomainen rinnakkainelo ei ole heiltä kunnolla onnistunut. Israel levittäytyy Länsirannalle, joka on tarkoitettu tulevan palestiinalaisvaltion maaksi ja islamistinen Hamas kouluttaa lapsistaan taistelijoita israelilaisia vastaan. Israel on säätänyt lain, että Israelin valtio on yksinomaan juutalaisten valtio. Eihän tässä ole minkäänlaista halua eikä yritystäkään muiden kuin juutalaisten kotouttamiseen.
Kuitenkin juutalaisen valtion alueella asuu arabeja, palestiinalaisia ja druuseja, jotka ovat joko kristittyjä tai eräänlaista islamilaista lahkoa niin kuin druusit. He nimenomaan haluavat kotiutua juutalaisvaltioon, koska islamistinen palestiinalaisvaltio oli heidän kannaltaan vihoviimeinen vaihtoehto. Työskenneltyäni parina kesänä israelilaisissa kibutseisssa, havaitsin, että palestiinalaiset ja juutalaiset kummasti pystyivät keskinäiseen yhteistyöhön. Vierailtuani eräiden palestiinalaisten luona, he totesivat, että helpompi ja varmempi heidän on elää ja asua täällä kuin jossakin epämääräisessä palestiinalaisvaltiossa, sillä he halusivat tehdä työtä ja elättää lapsensa eikä riidellä uskonnosta. Myös juutalaisten puolella on kasvavaa halua päästä irti jatkuvasta ja epätarkoituksenmukaisesta vihanpidosta.
Ongelmana ovat paitsi palestiinalaisten ääriliikkeet myös Netanjahun oikeistolaishallitus, joka on riippuvainen ultraortodoksisten juutalaisten tuesta. Näille kuollut palestiinalainen on paras palestiinalainen. Molemmat ääripäät ruokkivat toisiaan. Mitä pidempään oikeistolainen hallinto jatkuu Israelissa, sitä enemmän Hamas saa kannattajia.
Suurin osa Suomeenkin pyrkineistä muuttajista haluaa vain tällä tehdä työtä ja elättää lapsensa tekemättä numeroa uskonnosta, joka erottaa. Miksi heitä ei voitaisi yrittää kotouttaa, koska tämä kansakuntahan nääntyy ja näivettyy ilman vuorovaikutusta. Suomen syntyvyys on jatkuvassa laskussa ja vanhat, kuihtuvat ikäluokat yhä hallitsevammassa asemassa. Kuolleisuus jo selvästi ylittää syntyvyyden ja väkiluku kasvaa vain maahan muuton ansiosta. Siitä huolimatta Matti Kyllönen ja muut ”älypäät” jaksavat vaahdota maahanmuuttoa vastaan. He, jos ketkä, ovat auringonlaskun matkamiehiä.