Itellan myymälöiden henkilökunta marssi ulos työpaikoiltaan torstaina iltapäivällä. Tyhjäksi jäi muun muassa Kuusamon myymälä.
Ulosmarssin syynä oli Itellan aloittamat yt-neuvottelut, jotka uhkaavat viedä työpaikan noin 400 työntekijältä. Yhtiö harkitsee muun muassa pienten postitoimipaikkojen karsimista.
Itellan tulos on painunut alkuvuodesta tappiolle. Kannettavan postin määrä vähenee kiihtyvää tahtia, kun sähköpostit ja sähköiset laskut ovat korvanneet suuren osan kirjeistä. Tämä on kehityskulku, johon Itella pystyy vaikuttamaan kovin vähän. Kyse on suuresta murroksesta, joka lyö laineita moneen suuntaan.
Myös sanomalehtien ja aikakauslehtien jakelumäärien lasku on nopeutunut. Ainoastaan pakettien määrä on hienoisessa kasvussa, mikä kertoo nettikaupan kasvusta.
Itella on hankalassa raossa. Toisaalta on kyse yhtiöstä, jolle poliitikot ovat sälyttäneet lakisääteisen velvollisuuden jakaa postia joka puolella maata viitenä päivänä viikossa. Toiselta puolen omistaja eli valtio haluaa yhtiön tuottavan voittoa.
Uusi postipalvelulaki avaa postinjakelun kilpailulle. Pahimmillaan tämä voi tarkoittaa Itellan kannalta sitä, että kilpailijat kuorivat kerman suurissa kaupungeissa, joissa jaettavaa on paljon. Itellalle jää käsiin tappiollinen haja-alueiden jakelu.
Lopultakin kyse on siitä, että Suomi on laaja ja harvaanasuttu maa. Yksikkökustannus jaettua kirjettä tai lehteä kohti on väistämättä maaseudulla kallis. Lehtitaloista on tullut Itellalle selkeä viesti, etteivät ne halua olla Itellan vaikeuksien maksumiehinä.
Lehtitaloilla kun riittää nousevien jakelukulujen lisäksi muutakin mietittävää. Hallitusohjelmaan merkitty yhdeksän prosentin arvonlisävero on kova pala purtavaksi. Sen on arvioitu kiihdyttävän lehtien levikkien laskua, mikä heijastuu takaisin myös Itellaan.
On väitetty, että hallituksen kaavailema lehtien raippavero on poliitikkojen näpäytys vaalirahakohusta. Lehdistön asema heikkenee, ja tästä kiittävät vain ne, joilla on salattavaa.
Itellan osalta poliitikkojen olisi syytä miettiä, mikä on valtionyhtiön rooli pitkällä tähtäimellä. Jos Itella ei tarjoa maaseudulla postipalveluja, ei niitä tarjoa kukaan muukaan. Taajamien ulkopuolisia postipalveluja ei pystytä järjestämään taloudellisesti kannattavasti, jos nykyinen palvelutaso halutaan säilyttää. Maaseudulla Itella on ainoa vaihtoehto.
Pallo on nyt poliitikoilla. Heidän käsissään on se, kohdellaanko maaseudun asukkaita yhdenvertaisesti kaupunkilaisiin verrattuna. Vai karkaavatko palvelut vain suurten taajamien yksinoikeudeksi.