Kovat pakkaset auttoivat kuusamolaista Jouni Törmästä mökkitien kantavuuden lisäämisessä. Kun tiepenkka jäätyi noin puolen metrin paksuudelta, pystyttiin tielle tuomaan raskas murskekuorma tielle kuorma-autolla.
– Jäätymistä olisi pitänyt odottaa pitkään ilman tätä kylmää jaksoa. Tieltä olisi pitänyt linkouttaa lumia useammasti, ja se olisi vähän lisännyt kuluja.
Ennen pakkasia Törmänen kävi rautakangella hakkaamassa tiepenkkaa ja totesi, että silloin se oli jäätynyt 25 sentin syvyyteen. Tie täytyi pitää lumettomana, jotta pakkanen pääsi puremaan.
– Kolme kertaa kolasin tien ja kolmesti linkoutin, Törmänen kertoi.
Kahdeksankymmentäluvulla Törmänen oli aputyönjohtajana Koillis-Kuusamossa Metsäliiton savotassa, josta puutavara ajettiin pois parinkymmenen kilometrin mittaista talvitietä pitkin soita ylitellen.
– Silloin oli enemmän pakkasia. Nyt ei taitaisi enää onnistua semmoinen, Törmänen sanoi.
Vai onnistuuko?
Metsä Groupin Metsäliitto Osuuskunnan Kuusamon paikallistoimiston metsäasiantuntija Jaakko Pitkänen kertoo, että yhtiöllä on Lämsänkylässä kypsymässä kahden kilometrin talvitie. Lisäksi on muutamia lyhyempiä pätkiä.
Kohtapuolin talvitiet kestävät ajamisen hakkuukoneilla kohteisiin. Sen jälkeen rekalla.
– On ollut hyvä tehdä talviteitä, kun on ollut pakkasta, ja lunta on ollut vähän. Ilman talviteitä nuo leimikot jäisivät pystyyn. Niille ei pääse kovia maita pitkin, Pitkänen sanoo.
Ihan vetisessä rimmikossa talvitie tarvitsee 120-senttisen jääkerroksen kantaakseen rekan. Jäätä käydään mittaamassa moottorisahan avulla.
– Kun talvitietä alettiin tehdä ennen joulua, aluksi reittiä poljettiin moottorikelkalla ja mönkijällä. Kun pohja alkoi jäätyä, polanne poistettiin traktorilla, Pitkänen kertoo.
Kuusamon yhteismetsällä on talviteitä nyt neljä, viisi kilometriä, pääosin kivennäismailla.
– Meillä on metsätieverkosto rakennettu sellaiseksi, että ympärivuotinen puunkuljetus onnistuisi mahdollisimman hyvin. Talviteitä tarvitaan vähän, sanoo yhteismetsän toiminnanjohtaja Jarmo Korhonen.
– Täällä ruukaa tammi-maaliskuussa aina olla talvea sen verran, että muutama pikku talvitie saadaan tehtyä. Mutta kymmenien kilometrien tekeminen ei joka talvi onnistuisi.
Harvennushakkuissa kovasta pakkasesta ei tykätä eikä runsaasta lumestakaan. Jäljelle jäävä puusto on jäisenä herkkää vaurioitumaan, ja vitipölly haittaa näkyvyyttä.
Törmäsen työmaan alla makasi monimetrinen turve- ja mutapatja. Ennen kantavuuden parantamista tiepenkalle ei ole uskaltanut päästää kuorma-autoa, joka käy imemässä likakaivot tyhjiksi. Auto on saanut kulkea naapurin tien kautta.
– Kun mökkitie tehtiin parikymmentä vuotta sitten heinäpellon päälle, oli ensin ajatuksena, että suon pohjasta kaivettaisiin kivennäismaata tiepenkaksi. Konemies sanoi, että kova maa on niin syvässä ettei siihen kannata alkaa, Jouni Törmänen totesi.
Nyt penkan jäädyttämisen jälkeen Törmänen levitti penkalle 3,5 metriä leveän suodatinkankaan.
Kangasrullat pyörivät nopeasti auki.
– Tiekurssilla väitettiin, että kantavuutta ei kannata laskea suodatinkankaan varaan, mutta kyllä täällä kangasta muutkin ovat käyttäneet, Törmänen sanoi.
