"Jalat, kädet, pää, lisää lantio! Ihan koko keho saa liik­kua!" – Kuu­sa­mon Ati­mois­sa saa tehdä vir­hei­tä

-
Kuva: Mikko Halvari

Pieni seniorijoukko huojuu, pyörii ja tanssii Kuusamotalon Oulankasalin lavalla. Heidän joukossaan kiertelee tanssiharjoitusta vetävä hyvinvointivalmentaja Teemu Syrjälä. Hän kehottaa tanssijoita hengittämään, rentouttamaan niska-hartiaseutua, vatsaa, antamaan raajojen liikkua vapaasti.

–  Jalat, kädet, pää – lisää lantio! Ihan koko keho saa liikkua, Syrjälä ohjeistaa ja kipaisee lavan reunalla olevalle kannettavalle tietokoneelle säätämään musiikin äänenvoimakkuutta. Perinteisen humpan tai valssin sijaan kaiuttimista kuuluu ambienttia instrumentaalimusiikkia. Musiikin hiljentyessä hiljentyy myös tanssijoiden vauhti. On Kuusamon Atimoiden toiseksi viimeinen päivä ja tanssijoilla on hymy herkässä.

– Täällä ei voi tehdä mitään väärin, Syrjälä muistuttaa ja toivoo osallistujilta halua heittäytyä ja kokeilla uutta. Hän ohjaa tanssijoita menemään matalaksi, pystyessään aivan lattiaan saakka. Pian suurin osa tanssijoista on selällään lavalla heilutellen raajojaan hitaasti musiikin tahdissa.

Kyseessä on Syrjälän vetämä improvisointipohjainen tanssitupa, jonka tarkoituksena on murtaa vanhoja kaavoja ja haastaa tanssijoita luovuuteen ja leikkimielisyyteen.

– Pyritään siihen, että liikutaan rauhallisesti, ilman kipua, omaa kehoa kunnioittaen. Se on tärkeää.

Syrjälä on paikalla inpsiroimassa, juontamassa, liikuttamassa ja olemassa mukana. Syrjälän mukaan tanssin ja Atimo-tanssien kaltaisten tapahtumien merkitys terveydelle on positiivinen: tanssi on ollut hänelle tärkeä osa omaa polkua ja hän kokee, että ihmisten yhteen kokoontumisessa yhteisen asian ympärille piilee valtava voima.

– Tässäkin ollaan yhdessä monta päivää, niin siinä tapahtuu luottamusta toisiin, ehkä toivottavasti luottamusta itseensä, opitaan uusia taitoja, ehkä fyysisestikin haastetaan itseä, eli tosi isoja juttuja. Tärkeintä kuitenkin on se, että tullaan kasaan yhteisellä aikomuksella: kokoonnutaan, tanssitaan, pidetään hauskaa, Syrjälä hymyilee.

Hyvinkäältä tanssimaan saapunut ”juuri ja juuri” 72-vuotias Anja Olkinuora on paikalla toista kertaa.

– Viime vuonna olin ja heti tulin uudestaan, kun pääsin, Olkinuora virnistää ja viittaa kädellään kaulassaan olevaan koruun, jossa on kaksi poronluista merkkiä. Hän kertoo käyneensä nuorena lavoilla, mutta tanssiharrastus jäi aikuiselämän kiemuroissa. Nyt hän on harrastanut senioritanssia kolmen vuoden ajan.

– Tanssiminen on niin mukavaa ja siinä liikunta tulee kuin itsestään. Lisäksi ympärillä on hauskoja, iloisia ihmisiä ja aivotkin pysyy vielä jotenkin mukana. Se on se, mikä tanssin pariin vetää: liikunnan ilo ja mukavat ihmiset, Olkinuora hymyilee.

– Samanikäinen, iloinen seura vetää puoleensa. On hauskaa ja saa tanssia! lisää Iisalmesta saapunut 67-vuotias Pirjo Seppälä. Hänen kaulassaan lepää koru, jossa on kolme poronluista merkkiä. Seppälä kertoo tanhunneensa jo nuorena, mutta perheen perustamisen jälkeen harrastus jäi vähemmälle. Eläkkeelle jäätyään Seppälä aloitti tanssimisen uudestaan.

–  Tanssiminen on aina ollut tärkein harrastukseni.