En ikinä tule olemaan sahalla töissä, vannoi kuusamolainen Janne Kallunki reilut kymmenen vuotta sitten. Kallunki oli tehnyt 13-vuotiaasta asti kesät töitä perheen sahalla.
Työ oli fyysisesti raskasta ja nuorukainen olisi mieluummin juossut jalkapallon perässä.
– Nyt minulla on vakituinen työ Pölkyllä. Tiedän minkä takia aamulla herään. Kaksi viikkoa sopparin kirjoittamisen jälkeen ostin auton ja yhdeksän kuukauden jälkeen talon.
Kun koulu loppuu -kiertueella Kuusamossa työhistoriastaan kertoneella Kallungilla on asenne kohdallaan.
– Vakituinen työpaikka on harvinaisuus. Olen tyytyväinen, ala on kehittynyt ja minulle on kertynyt tietoa päähän.
Saha-ala kehittyi sillä aikaa, kun Kallunki opiskeli, ensin datanomiksi Kuusamossa ja armeijan jälkeen liiketaloutta Kajaanin ammattikorkeassa.
– Olin amiksessa ujo. Intissä päätin, että perhana, nyt pitää skarpata. Kajaanissa lähdin mukaan oppilaskuntatoimintaan ja päädyin puheenjohtajaksi. Järjestötyö tuli tutuksi, lähdin nuorisopolitiikkaan ja myöhemmin muun muassa maamiesseuran toimintaan.
Kallunki on löytänyt itsensä monta kertaa tilanteesta, jossa työmarkkinat ovat huonot. Hän on kuitenkin aktiivisesti etsinyt ja myös löytänyt työtä.
– Nokia irtisanoi, UPM sulki Kajaanissa ja Talvivaaran sakka-allas alkoi vuotaa ja kaikenlaista sellaista sattui juuri silloin, kun piti ryhtyä etsimään töitä. Eipä auttanut muu kuin ruveta katselemaan vaihtoehtoja.
Janne Kallunki asteli jälleen Pölkylle, jossa oli ollut tuuraamassa, ja sai kesätyöpaikan. Kun yksi työkaveri jäi eläkkeelle, Kallunki sai vakituisen paikan.
– Saha-alalla on loppupeleissä monenlaista mukavaa hommaa. Olen tyytyväinen, vaikka nuorena vannoinkin, että näin ei tulisi ikinä käymään, Janne Kallunki sanoo.