Väisänen selittää, että homot itsekin sanovat ryhtyneensä seksuaalisen kanssakäymiseen samaa sukupuolta olevien kanssa. Samaa ”ryhtyä” sanaa käytti Paavalikin roomalaiskirjeessään. Miksi ryhtyivät? Kahdesta syystä. Ensiksikin heillä oli veto samaan eikä vastakkaisen sukupuoleen ja toiseksi yhteiskunta ei enää tuominnut heidän taipumuksiaan niin kuin ennen.
Koska homous on kielletty jopa kriminalisoitu useimmissa yhteiskunnissa, niin homoseksualismia voidaan harjoittaa vain erittäin salaa, tai pidättäytyä seksistä kokonaan. Kaikki kolme valtauskontoa, kristinusko, juutalaisuus ja islam ovat pitkään kriminalisoineet homoseksualismin. Yhteiskunta, joka tahtoo kontrolloida luonnollista lisääntymistä, ei voi hevillä sallia tuollaista poikkeavaa käyttäytymistä, sillä sehän estää lisääntymisen.
Kaikki kunnia Saulus Tarsolaiselle eli Paavalille, sillä hän on verrattoman terävä teologi, mutta hänen ajoistaan tieto seksuaalisesta suuntautumisesta on monin verroin lisääntynyt. Me kaikki olemme perineet sekä nais- että mieshormoneja. Mitä enemmän mies on perinyt naishormoneja, sitä suurempi mahdollisuus on, että hän on homo- tai biseksuaali. Ei kukaan voi noin vain ryhtyä toiseen mieheen, jos sellainen ei häntä viehätä eikä vedä. Yhteiskunta asettamillaan moraalisäännöillä määrittelee sen, kuka moiseen uskaltaa ryhtyä, kuka ei.
Väisänen kenties yritti tehdä tyhjäksi minun väitteeni, että kreikkalainen seksuaalinen vapaus olisi levinnyt Roomaan, selittämällä, että Roomassahan oli isänvalta. Niin oli, ja ehdoton valta olikin. Perheen isä määräsi ei ainoastaan puolison tai puolisoiden, lasten ja lastenlasten asioista, vaan myös perheen orjien ja orjattarien ja näiden jälkeläisten elämästä. Tämähän näkyy Raamatun Apostolien teoissa, jossa todetaan, että perheen isännän kääntyessä kristinuskoon, myös koko hänen perhekuntansa kastettiin isännän mukana. Perheen isännän vallasta tuli siis hellenistisessä kulttuurissa yleinen tapa, mistä leviävä kristinusko välillisesti hyötyi.
Lopuksi voidaan todeta, että homoseksuaaleja on myös eläinkunnassa, eikä sitä välttämättä sielläkään niin vain hyväksytä.