Pääkirjoitus
Seurakuntavaaleissa äänioikeus on 16 vuotta täyttäneillä, mutta nuoret käyttivät äänioikeuttaan laiskasti Koillismaalla. Alle 18-vuotiaista äänesti alle kymmenen prosenttia Kuusamossa ja Posiolla. Taivalkoskella sentään reilu viidennes (21,1%) alle 18-vuotiaista kävi vaaliuurnilla.
Kuusamossa ja Posiolla on syytä miettiä, mitä Taivalkoskella on osattu tehdä paremmin. Ero nuorten vaaliaktiivisuudessa on merkittävä.
Kokonaisuudessaan Kuusamon ja Taivalkosken seurakuntien vaaliaktiivisuus kipusi reilusti valtakunnallisen keskiarvon yläpuolelle. Molemmissa seurakunnissa äänioikeuttaan käytti yli 30 prosenttia seurakuntalaisista, kun valtakunnassa jäätiin puoleen tästä (15,5 %). Posiolla vaaliaktiivisuus jäi 21,5 prosenttiin.
Koillismaan uusien kirkkovaltuustojen ikäjakauma kertoo seurakuntien luonteesta. Tyypillinen kirkkovaltuutettu on yli 50-vuotias. Heitä on Kuusamon ja Taivalkosken kirkkovaltuustossa yli 70 prosenttia valtuutetuista ja Posiolla hieman yli puolet. Kuusamossa valtuuston keski-ikä on 54 vuotta, Posiolla 52 ja Taivalkoskella 53.
Nuorten laiskuus vaaliuurnilla ja kirkkovaltuustojen keski-ikä kertoo, että kirkolla on vaikeuksia saavuttaa nuoria. Seurakuntien ote pitää rippikouluun saakka, mutta sen jälkeen alkavat haastavat vuodet. Kun väki vähenee, nuorten kasvattaminen seurakuntien jäseniksi on kirkon kohtalonkysymyksiä. Miten kirkko tekee itsensä merkitykselliseksi nuorten aikuisten arjessa, jota niin monilla asioilla nykypäivänä kuormitetaan?
Kirkkovaltuutettujen tehtävänä on päättää seurakuntien verovarojen käytöstä. Yhtälö on haastava, sillä kirkollisveron maksajat vähenevät ja taantuma syö verotuottoa.
Turhista seinistä, byrokratiasta ja omaisuudesta on luovuttava ja keskityttävä olennaisimpaan. Hengellisen tehtävänsä lisäksi kirkolla on tärkeä rooli yhteiskunnan omatuntona ja hädänalaisten auttajana.