Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto (MTK) haluaa vetää tiukemmat rajat liiketoiminnalle, joka käyttää hyväkseen jokamiehenoikeuksia toisten omistamilla mailla (KS 11.5.2011). Etenkin ammattimainen marjanpoiminta on aiheuttanut kovaa keskustelua Koillismaalla.
MTK katsoo, ettei uusimuotoinen järjestetty marjanpoiminta sovellu jokamiehenoikeuksien piiriin. MTK:n edustaja sanoo Koillissanomien haastattelussa, että ulkomaalaiset poimijat eivät poimi marjoja, vaan haravoivat niitä, jolloin kasvusto kärsii. Suolla kulkiessaan poimijat poimivat hänen mukaansa kaikki pois raakileista lähtien.
Thai-poimijat ovat Suomessa suhteellisen uusi ilmiö. Marjafirmat rupesivat tuomaan siirtotyöläisiä, koska marjastus kiinnostaa yhä harvempia suomalaisia. Kotitarvepoimijoita vielä riittää, mutta myyntiin marjaa ei enää saada suomalaisvoimin entiseen malliin. Sen voi todeta jokaisella marjanostopaikalla Koillismaalla. Nuorisoa ei juuri näe marjoja myymässä.
Jos suomalaista marjaa ylipäänsä halutaan saada teollisuuden käyttöön, ulkomaalaisten poimijoiden käyttö on välttämätöntä. Kotimaisen marjan puuttuessa elintarviketeollisuus käyttää puutarhamarjaa, esimerkiksi pensasmustikkaa, tai tuo marjat ulkomailta.
Tuontimarjojen ja puutarhamarjojen hinta määrittää myös kotimaisesta marjasta maksettavan kilohinnan. Moni poimija muistelee kaiholla 80-lukua, jolloin marjakilosta sai suhteessa moninkertaisen hinnan. Ostohinnan lasku lienee suurin yksittäinen syy siihen, miksi kaupallinen marjanpoiminta ei kiinnosta entiseen malliin. Lisäksi ruumiilliseen työhön ei olla enää samalla tavalla tottuneita kuin pari vuosikymmentä sitten.
Tilanne on mahdollista saada aukeamaan, kunhan pelisäännöistä sovitaan. Paikallisesti voidaan sopia esimerkiksi kylien lähellä sijaitsevista alueista, jotka rauhoitetaan ammattimaiselta poiminnalta. Tällä turvataan se, että myös huonojalkaisimmat kylien asukkaat saavat poimittua kotitarpeiksi. Marjafirmojen vastuulla on saattaa ulkomaalaisten poimijoiden tietoon sopivat poimintapaikat ja -tavat.
Koillismaalla tutuiksi tulleita thai-poimijoita ei voi ainakaan laiskuudesta syyttää. Poimijat uurastavat metsässä aamuvarhaisesta iltamyöhään jopa 14-20 tunnin päiviä, minkä luulisi herättävän arvostusta ahkeraa työntekoa arvostavissa koillismaalaisissa.
Marjafirmojen on velvoitettava kantamaan vastuunsa poimijoidensa työ- ja asumisoloista. Niiden on oltava ihmismäiset mitat täyttäviä. Kuukausien uurastuksesta pitää jäädä käteen säällinen määrä euroja. Muuten kyse on riistosta.