Joku ampui kissaa hau­li­kol­la – jal­kan­sa me­net­tä­nyt Sulo toipuu nyt kodin läm­mös­sä

Sulon kadottua Essi Tahkola ehti jo ottaa tatuoinnin kissansa muistoksi. Hänen käteensä mustattiin täysin sattumalta kolme tassunjälkeä eli yhtä monta kuin Sulo tätä nykyä jättää.

Röntgenkuva Sulon etutassuista. Oikea tassun luut ovat pahasti pirstaleina.

Kuva: x

Äkkiseltään tarkasteltuna Sulo näyttää kuin miltä tahansa kissalta. Kaksi ja puolivuotias kollipoika loikoilee olohuoneen matolla kotonaan Ala-Kitkalla, valpastuu hetkeksi vieraiden äänistä, mutta heittäytyy sitten entistä rennommaksi pötköksi.

Vasta kissan kellahtaessa vasemmalle kyljelleen katsoja huomaa sen, mikä tekee Sulosta erityisen: sillä ei ole lainkaan oikeaa etutassua. Kyseinen jalka amputoitiin joulukuun alussa.

Kissan tassu oli ammuttu niin kappaleiksi, että vain amputaatio antoi Sulolle mahdollisuuden jatkaa elämää.

– Eläinlääkäri sanoi, että Sulo on niin nuori, että se kyllä selviää amputoinnista. Meille omistajille oli ihan selvää, että Sulon henki on yritetään pelastaa ja että me emme voi luovuttaa, koska Sulo oli niin pitkälle taistellut, kissan omistavan perheen tytär Essi Tahkola sanoo.

Sulon taistelu alkoi keskiviikkoiltana marraskuun 18. päivä, jolloin se päästettiin tavanomaiseen tapaan ulos iltapissalle. Näin talviaikaan Sulo viihtyy ulkona yleensä muutamia tunnin, eikä kesälläkään paljoa pidempään. Omistajien mukaan se pysyttelee kotinurkissa.

Sillä kertaa kissa jätti kuitenkin palaamatta. Kun Suloa ei näkynyt vielä aamullakaan, sen omistajissa heräsi huoli. Se kasvoi ja kasvoi sitä mukaa, mitä pidempään rakas lemmikki pysyi poissa.

Puolentoista viikon päästä huoli oli muuttunut suruksi, eikä toivoa Sulon palaamisesta elätellyt enää kukaan.

– Sitten yhtenä iltana naapurissa asuva pappamme soitti siskolleni, että ihan teidän Sulon näköinen kissa naukuu minun oveni takana. Sisko soitti äidille, joka meni ulos katsomaan, Essi Tahkola muistelee.

– Minä menin pihalle ja huusin, että Sulo oletko se sinä. Puolessatoista viikossa se oli mennyt ihan hurjan näköiseksi. Sitten kuulin, kuinka Sulo huusi tai oikeastaan ihan itki, ja näin kuinka sen oikea etujalka oli mennyt kuin hammastikun näköiseksi, Essin äiti Kirsi Tahkola kertoo.

Tässä vaiheessa Tahkolat eivät vielä tienneet, mikä heidän kissansa jalan oli tuhonnut. He ottivat yhteyttä eläinlääkäriin ja ajoivat Sulon Kuusamon keskustaan pieneläinklinikalle keskellä yötä.

Sulolle annettiin kipulääkettä ja etutassuista otettiin röntgenkuvat. Niistä selvisi karu totuus: kissaa oli ammuttu haulikolla. Oikea tassu oli tuhoutunut pahasti ensin luodin ja myöhemmin tulehduksen takia, minkä lisäksi vasemmasta tassusta löytyi sirpaleita.

Tuhoutunut tassu leikattiin lopulta Oulussa Oulunportin Evidencia-eläinlääkäriasemalla.

– Tosi kalliiksihan se tuli, mutta ei tässä tapauksessa kissan toipumisen arvoa mitata rahassa, Kirsi Tahkola toteaa.

Leikkauksen jälkeen Sulon toipuminen on sujunut voittopuoleisesti positiivissa merkeissä. Suuria takapakkeja ei ole tullut. Kissa liikkuu jo varsin sujuvasti kolmella jäljellä olevalla tassullaan, eikä se tunnu juuri harmittelevan kohtaloaan.

Mitä normaalimmaksi elämä toipilaan kanssa muuttuu, sitä vahvemmin omistajat jaksavat uskoa kissan arjen palaavan ennalleen.

– Esimerkiksi tuossa yhtenä päivänä, kun Sulo kuuli minun ottavan leikkuulaudan ja puukon esille, se tuli heti keittiöön jalkojeni juureen kerjäämään. Äänien perusteella se tietää, milloin käsittelen lihaa. Silloin tuli sellainen olo, että hei, tämähän (Sulon kuntoutuminen) menee eteenpäin, Kirsi Tahkola sanoo.

Pikaisesta parantumisesta huolimatta Sulon kohtalo vetää hiljaiseksi. Tahkoloiden mukaan on käsittämätöntä, että aivan viitostien varressa asuva kissa selviää vuosia vailla kolhuja, mutta menettää jalkansa ihmisen ampumana.

– Kyllä kissoja pitäisi arvostaa siinä missä muitakin eläimiä. Eihän esimerkiksi koiria tai hevosia ammuta, jos ne harhautuvat vieraaseen pihaan, Kirsi Tahkola huomauttaa.