Yksi harvoista nuorista, joka Kuusamossa osaa nylkeä ketun, syntyi Iranissa. Ibrahim Fetzin syntyi Afganistanista paenneille pakolaisille 18 vuotta sitten Iranissa. Yhä käynnissä oleva sota oli jo ajanut arviolta kaksi miljoonaa ihmistä pakoon Afganistanista.
Sota riehui jo seitsemän vuotta ennen Ibrahimin, suomeksi ’Epun’ syntymää. Koillissanomat kertoi vuosi sitten Epun tähtäävän perusopintojen jälkeen ammattikouluun Kuusamossa. Mitä hänelle kuuluu nyt?
– Haluan kouluttautua autoalalle, hankkia työn, talon, vaimon ja kahdeksan lasta! kertoo Eppu suunnitelmistaan.
Kuusamoon jäämisen sijaan Eppu tähtää nyt Tampereelle. Enää Eppu ei näe Kuusamon ammattikoulussa itselleen sopivaa linjaa. Hän arvioi, että parinkymmenen maahanmuuttajan kaveriporukasta saman päätöksen, lähteä Kuusamosta, on tehnyt noin kolme neljästä. Toisaalta halu suurempiin kaupunkeihin palaa myös täkäläisissä nuorissa, jotka myös muuttavat usein pois, opintojen perässä.
Eppu on nähnyt nettivideoilla sopivat mahdollisuudet temppupyörä-harrastukselleen Tampereella. Onpa yhteyksiäkin temppupyöräilijöihin otettu jo.
Epun peruskoulu päättyy Kuusamossa toukokuussa. Iranissa häntä ei päästetty kouluun. Tampereelta pitäisi löytyä oppia auto-alalle.
Sota Fetzin vanhempien kotimaassa Afganistanissa ei ole loppunut.
Oppia Epulle on antanut Kuusamon kaupungin lisäksi tukiperhe. Nyt Ibrahim eli ’Eppu’ fileeraa myös kalat taitavasti ja kulkee kalalla sekä hirvi- ja karhumetsällä Suomen isänsä Pauli Meskuksen kanssa.
Suomen äiti Maarit Meskus kertoo, että ’Eppu’ on heille jo kuin oma lapsi.
– Eppu tuo rikkautta, rakkautta ja iloa! hän sanoo.
Suomen äitiä pelottaa nyt pojan maailmalle lähtö kuten teinien äitejä tavallisestikin. Tampereen suunnitelma hirvittää.
Reilut kolme vuotta sitten, vuonna 2015, Epun pakomatka alkoi. Hän oli silloin lapsenkasvoinen 15-vuotias. Kolmen kuukauden matkan alussa oli taivallettava vuorisolissa Turkkiin, kohti ampuvia rajavartioita väistellen.
Turkistä hän pääsi kumiveneellä. Eppu näyttää matkalta kuvan, jossa musta pieni kumivene oli puhkaistuna myttynä rantakivillä. Sillä kyydillä hän saapui Eurooppaan vuoden 2015 pakolaisten joukossa. Hän kuvailee kuinka päätyi suurella laivalla rautateille ja Saksaan, josta erinäisten vaiheiden jälkeen Ruotsin kautta Suomeen. Matka oli vaivalloinen ja vaarallinen. Vaivoja kuvastaa valokuva nukkuvasta Epusta jollakin rautatieasemalla pahvilaatikosta tehdyn peitteen alla.
Alku oli hankalaa, kun opetusta oli vaikea seurata ilman kieltä, mutta nyt Eppu osaa suomea jo paremmin. Vieläkin on haasteita, sillä Kuusamon maahanmuuttajien perusopetuksessa on kymmenen vuotta koulua käyneistä aina Epun taustaisiin, jotka eivät ole saaneet olla koulussa. Apuna hänellä on sanakirjan sijaan kännykkä, josta tarkistaa sanoja, joita ei tunne.
Afganistanista kotoisin oleva Zia Zahir kertoo, että juuri kielen puute sai hänet Epun tavoin arastelemaan suomalaisten kanssa puhumista.
Molemmat pojat kertovat vaarasta ja rasismista, jota he lähtömaissaan kohtasivat. Zahir kuuluu Afganistanin hazaroihin, jotka ovat joutuneet Talibanin verilöylyjen ja murhien kohteiksi. Molemmat pojat kertovat ikävöivänsä äitejään.
Suomi aloitti jälleen tämän vuoden syyskuussa pakkopalautukset tai karkoitukset Afganistaniin, jotka olivat hetken jäissä Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestön UNHCR:n Afganistanin vaarallisuutta korostaneen kannanoton jälkeen.
– Palautukset vaikuttavat niin voimakkaasti, että moni ei halua edes puhua mitään asiasta, kertoo Kuusamon terveyskeskuksen osastonhoitaja Heidi Moilanen.
Moilanen on työskennellyt eri tehtävissä Kuusamon pakolaisten parissa. Hän kertoo, että ’Migri’”, eli maahanmuuttovirasto, on myös alaikäisenä maahan tulleiden pakolaisten painajainen eli migreeni, sillä väliaikaiset oleskeluluvat ovat lyhyitä ja byrokratia raskasta.
Eppu näyttää, että hänellä on määräajan voimassa oleva muukalaispassi.
– Kyllähän me yritetään auttaa ja kirjoittaa lippusia ja lappusia sinne, kertoo Maarit Meskus.
Aikuiseksi kasvaminen ja oppiminen uudessa maassa vaikeutuu sen takia, että koskaan ei tiedä kauanko saa olla vai tuleeko karkoituspäätös.
Viime vuonna sisäministeriön kansliapäällikkönä silloin toiminut Päivi Nerg kehoitti jo turvapaikkaprosessin aikana työnhakuun, jotta mahdollisen kielteisen päätöksen tullessa oleskelulupaa voisi hakea työpaikan perusteella. Eri opinnoissa olevia ihmisiä kohdellaan eri tavoin.
Meskukset ovat luottavaisia, että ainakaan Eppua ei karkoitettaisi ja jospa poika saa jäädä.
Kuusamossa aikuiseen elämäänsä ponnistavan Epun ajokortti on nyt plakkarissa ja tämän hetken unelma ammattiautoilijan koulutuksesta siintää Tampereella. Näin, vaikka Suomen äiti toppuuttelee ja sanoo painokkaasti, että Tampereelle lähtöä pitää vielä harkita ja tarkasti.
Auto on jo ostettu ja sillä on käyty kavereiden kanssa Oulussakin. Rahaa Eppu säästi ja keräsi itse hankkimallaan kesätyöllä, myymällä marjoja facebookissa ja auttoivatpa Meskuksetkin vähän. Maaritin veli, kolarikorjaaja Jouni Kujala sponsoroi myös laittamalla pikkuisen kolaroitua autoa kuntoon.
– Tornbergin autokoulu teki hyvää työtä, vaikka suomeksi oppiminen olikin vaikeaa, kiittää Maarit Meskus.
Pojille yhteiskuntaoppia ja matematiikka opettava yhteiskuntatieteiden maisteri Jarkko Ervasti kertoo, että Kuusamon maahanmuuttajien perusopetuksen ryhmään vaikuttivat kovasti Oulusta joulukuun alussa kantautuneet uutiset, joiden mukaan kymmentä turvapaikanhakijaa ja pakolaista epäillään alaikäisiin kohdistuneista vakavista seksuaalirikoksista.
– Pojat ovat ahdistuneet Oulun uutisista, kertoo Ervasti.
Ervasti on opiskellut kansainvälisiä suhteita pääaineenaan. Hän arvioi, että julkisuudessa toisinaan pakolaisiin liitetty terrorismin pelko voi vaikuttaa joissakin tapauksissa suomalaisten suhtautumiseen pakolaisiin Lähi-Idästä.
– Terrorismilla voi aina huijata itseään, jos haluaa, mutta monesti se on liian helppo selitys, jos jollakulla miljoonista ihmisistä kilahtaa päässä ja tämä tekee jotain.
Kuusamoon alaikäisenä saapuneita turvapaikanhakijoita pitävät kaikki juttua varten haastatellut kunnollisina ja kiltteinä poikina, tavallisina teineinä. Useat harmittelevat sitä, että suhteet kuusamolaisiin näyttävät kehittyvän hitain askelin. Poikkeuksiakin on ja onpa muutama kuusamolainen löytänyt myös seurustelukumppanin.
Maarit Meskus kertoo, että häntä oikein riipaisee kun hän kuulee, että Eppua on tönitty diskossa ja kehoitettu ”palaamaan takaisin”. Hän toivoo, että Eppu saisi yhteyksiä ja nuoret kuusamolaiset uskaltaisivat jutella hänen ottopoikansa kanssa.
– Elä pelkää nuori kuusamolainen. Ujostelen puhua, mutta en ole ylpeä, se on monesti väärinkäsitys, kun en tee aloitetta, pelkään etten saa sanottua oikein suomen kielellä, sanoo Eppu.
Suomen isä Pauli arvioi pojan olevan luonteeltaan herkkä. Vaikka metsästyskortin hankinnan selvittäminen on lähiajan suunnitelmissa oli Eppu mennyt tolaltaan tilanteessa, jossa ansalankaan pyydetty kettu piti tappaa.
Nyt Epun nylkemän ketun turkki riippuu hänen tekemässään poronsarvinaulakossa. Naulakko on pojan omassa kodissa Kuusamon keskustan kerrostalossa, runsaiden kukkien keskellä. Käsistään taitava poika valkaisee myös riistaeläinten kalloja ja on tehnyt taiteellisen lampunvarjostimen itselleen.
Lapsena töitä tehnyt Eppu ei kalastanut tai metsästänyt Iranissa. Suomessa hän kuvaa luontoa Paulilta lainaamallaan kameralla. Kuviaan hän julkaisee instagramissa nimellä ibrahimfetz. Kesän karhumetsällä Ilomantsissa oli Epun porukka kaatanut viisi karhua.
– Kohta taas alkaisi ketunpyyntiajat, tuumaa Pauli Meskus.
Teksti: Jani Väisänen
Kuvat: Mikko Halvari ja Jani Väisänen