Pääkirjoitus
Joulun on perheen, yhdessäolon, rauhoittumisen ja rauhan juhla. Kerrotaan, että jopa maailmansodissa taistelut taukosivat jouluyönä.
Joulu yhdistää perheet. Moni Koillismaalta lähtöisin oleva on saapunut vanhoille kotikonnuilleen viettämään joulua. Mummot ja ukit pääsevät ehkä pitkänkin odotuksen jälkeen taas näkemään lapsenlapsiaan ja lapsiaan. Riemu on suuri.
Koillismaalle saapuu moni, vaikka ei omaa sukujuuria näissä maisemissa. Mökkijoulu on noussut kotijoulujen vaihtoehdoksi. Halutaan irtautua arjesta ja astua jouluksi toiseen maailmaan.
Kaikki eivät pääse yhtä lailla osalliseksi joulun tunnelmasta. Maassamme on yhä enemmän yksin asuvia ihmisiä, joille joulu on jopa ahdistava kokemus. Yksinäisen yksinäisyys korostuu, kun näkee yhdessäolon iloa, josta ei pääse mukaan.
Materiaalista hyvää korostavassa ajassamme vajaiksi itsensä saattavat tuntea he, jotka eivät pääse kulutuksesta osalliseksi. Työttömyys, köyhyys ja sairaudet ovat piinoja, jotka edelleen ovat keskuudessamme. Erityisen ikävältä köyhyys tuntuu lapsiperheissä. Lapsilleen vanhemmat haluaisivat tarjota saman kuin muillekin, mutta aina se ei ole mahdollista.
Joulun pyhistä huolimatta monella työpaikalla tehdään työtä kuin arkena. Sairaaloissa, erilaisissa hoitolaitoksissa, poliisiasemilla, palolaitoksilla ja yöhuoltamoilla valvotaan. Joukko ammattilaisia huolehtii yhteiskuntamme perustoiminnoista myös vuoden hiljaisimpina hetkinä.
Poliisi ja hoitoalan ammattilaiset näkevät joulun nurjan puolen. Holtiton juopottelu sammuttaa jouluilon liian monilta kasvoilta.
Yksinäisten, köyhien, sairaiden ja työn raskauttamien on lohdullista muistaa, että joulun sanomasta voi jokainen päästä osalliseksi. Joulun sanoma on perustaltaan kristillinen, mutta ei sulje pois toisenlaisen vakaumuksen omaavia.
Joulun sanoma ja rauha kuuluu jokaiselle meistä.