Pääkirjoitus
Joulunvietto nykyiseen muotoonsa alkoi Koillismaalla kehittyä kansakoululaitoksen rantautumisen myötä 1800-1900-lukujen taitteessa. Kaupungeissa koulutetut kansakoulunopettajat toivat joulutavat mukanaan.
Jeesuksen syntymäjuhlana joulu oli toki tärkeä kristillinen juhla kauan ennen nykymuotoisen joulujuhlan syntyä. Perinteisiin kuului joulukirkossa käynti eri puolilta laajaa Koillismaalta. Kylistä matkattiin perhekunnittain kirkonkylälle, jossa yövyttiin niin sanotuissa kortteeritaloissa.
”Kekri on Kuusamossa suuri juhla, joulu vain hyvä pyhä”, tietää vanha sananlasku kertoa. Kekri on sadonkorjuujuhla, jota vietettiin marraskuussa pyhäinmiestenpäivän tienoilla. Joulunvietto syrjäytti vähitellen kekrin, mutta joulun juhlinta sai piirteitä kekristä.
Kekriin kuului runsas syöminen, mikä tuli myöhemmin osaksi joulun viettoa. Koillismaalla syötiin kala- ja liharuokia. Yksi tunnetuimmista on kapulasiioista tehtävä keitto. Ruuan sai nimensä tönköiksi jäädytetyistä siioista, jotka pilkottiin kiehuvaan veteen.
Joulukuusi ja tapa antaa jouluna lahjoja tulivat nekin kansakoulunopettajien myötä. Alkuunsa lahjat olivat hyvin vaatimattomia, lähinnä symbolisia eleitä antajansa hyvästä tahdosta.
Nykyään joulunvietto Koillismaalla on leimallisesti perheiden yhdistymisen juhla. Maailmalle lentäneet lapset saapuvat vanhalle kotiseudulle tapamaan vanhempiaan, sukuaan ja ystäviään.
Koillismaalla joulun kristillinen perinne elää yhä vahvana. Joulunajan jumalanpalvelukseen osallistutaan sankoin joukoin, ja joulu on väkimäärällä mitattuna suosituin kirkollinen juhlapyhä.
Joulu on, paitsi lahjoja ja syömistä, ennen kaikkea rauhan ja hiljentymisen juhla. Sen merkiksi Turussa julistetaan joulurauha tänään puolilta päivin. Joulurauha on kristikunnalle pyhä asia. Olkoon niin tänäkin jouluna. Jokainen kohdallaan muistakoon lähimmäistään rakkaudella.