70 vuotta
Voi olla, että Jouni Alavuotungin kuulolaite ei temppuile.
Kun kysyy, ”mitä kuuluu”, saa vastaukseksi miehelle tyypillistä humorisointia.
– Multakikkareet ne sieltä ylhäältä arkun kannelle kolahtelevat, sellaista kuuluu.
Kuolema ei ilmeisesti ole tavanomaiseen ”puhutaanpa säästä” -tapaan se kaikista suurin syrjään työntämisen ja pelon aihe tämän miehen ’small talk’:issa.
Kuusi vuotta eläkettä nauttinut Kuusamon kansanopiston rehtori koki varhaisimmat vuotensa jälleenrakennetussa Lopotissa. Lopotissa hänen persoonansa kehitykseen vaikutti se, että äiti ja isä menehtyivät jo lapsuusaikana.
Isä sai sodasta mukaansa ikävän juuren keuhkotuberkuloosiin. Hän menehtyi tautiin, kun Jouni oli nelivuotias. Äiti kuoli vuonna 1959 vatsasyöpään. Jäljelle jäi vain neljä sisarusta.
– Kotonahan sitä pääasiassa oltiin ja kasvatuksen puute taisi vaikuttaa siihen persoonaankin.
Juuri toiselle kymmenelle varttunut Alavuotunki kertoi hakanneensa halot.
– Kolme vuotta vanhempi isosisko Maarit keitti ruuat.
Veli Risto lähti 1960-luvun alussa Turkuun opiskelemaan. Sisaruksiin kuuluu myös Maaritin ja Jounin välissä syntynyt Mirja. Heidän elannolleen oli tärkeää Leskelän talosta haettu maito.
– Päivittäin haettiin sellainen kolmen litran pääläri maitoa. Siinä samalla opin näkemään maalaista perhe-elämää, johon ihastuin.
Ihastuminen ympärillä näkyvien maalaisten ydinperheiden elämään vaikuttaa edelleen.
Alavuotunki näkeekin 30-luvun suomalaisissa elokuvissa jotain, jota edelleen ihannoi. Myöhemmän elämänpolun myötä käteen jäivät myös analyyttiset työkalut. Ne ovat ennen muuta suomalaisen kansallismielisyyden filosofi Snellman ja tämän takana Hegel. Nämä auttoivat vielä myöhemmin näkemään oman kansallistunteen ja viehtymyksen maalaisromantiikkaan uudessa valossa.
Kuitenkin vielä ennen akateemista opinpolkua maailman houkutukset vetivät nuorta miestä kupeilleen.
– Amerikassa ja Euroopassa liftasin kuusikymmentäluvun lopulla.
Nuoren miehen näpeissä kuluivat hippisukupolven synnyttäneiden beatnik-kirjailijoiden teokset. Korvissa soi idoli, sanan ja nuotin taitaja, nuori Bob Dylan.
– Olin kiinnostunut myös Amerikan hoboista, he kulkivat junissa paikasta toiseen ja työskentelivät siellä ja täällä. Näyttivät elävän vapaata elämää.
Pariisissa paloivat autot nykypäivän tapaan myös vuonna 1968. Alavuotunki kertoo pysytelleensä sivussa aktivismista, vaikka hän näki Ranskan kuohuntaa tuolloin etelämmästä, Lyonista käsin ja ”sieltä päin”.
– Olin enempi sellainen hippimielinen, enkä mennyt mukaan.
Myöhemminkin Alavuotunki palasi Amerikkaan.
Pökkelöniemen tuvassa Maija Alavuotunki tarjoilee maittavaa banaanikakkua ja pullaa. Pariskunta kertoo hyödyntävänsä paljon maan antimia. Kuusi lastenlasta telmii pirtissä lomillaan. Vanhemman tyttären lapset elävät niin Saksassa kuin Norjassakin. Nuoremman tyttären paluumuutto Kuusamoon näyttää lämmittävän ukin ja mummin mieltä.
Nykyaikaa Jouni Alavuotunki etsii yhä tarkasti, vaikka ehkä jo vähän aiempia elämän vaiheita rauhaisemmin annoksin. Epämiellyttävää kuuluu olevan uutisvälineiden pinnalliseksi muuttunut sisältö.
Kun tietokoneen ruudun avaa, kertoo mies näkevänsä yleensä jonkun kauniin nuoren naisen kuvan ja siinä sivussa jonkin katastrofiuutisen, joka houkuttelee massoja klikkailemaan.
– Se on jokin kaupallinen ”uutissivusto”, joka meillä selaimen aloitussivuna, Alavuotunki kertoo.
Mies kertoo aikautuvansa pian aloitussivun sijaan muille sivustoille, koska häntä harmittaa eteen työnnetyn tarjonnan mitättömyys.
Toisaalta roskan näkeminen avaa ikkunan nykymaailman menoon, jota muuten ei niemen tuvan ja metsän rauhassa ehkä niin näkisikään.
– Onhan se tavallaan valistavaa seurata, että millaista on maailman meno, mutta jopa Yle, se yle.fi -sivu on täyttä roskaa valtaosaltaan.
Alavuotunki harmittelee uutissivustojen keskittymistä vaikkapa noihin katastrofiaiheisiin todellisten uutisten ja aikaa vievän analyysin sijaan.
– Kyllähän ne katastrofit voidaan uutisoida. Sitä minä en ymmärrä, että viikko tolkulla mässäillään jonkun Kalifornian metsäpalon tai hurrikaanin kanssa.
Alavuotungin näkemyksen mukaan maailma on vaarassa ottaa juuri takapakkia sillä edistyksen tiellä, jota hän on elämänsä aikana saanut seurailla.
– Kyllähän tuo aivan kunnianarvoisina pidettyjen tiedotusvälineiden välittämä roska selittää esimerkiksi Trumpin.
Alavuotungin analyysi menee tiivistetysti niin, että kun päivä päivän jälkeen ihmiset näkevät, että heidän eteensä aukenevat uutissivustot ovat täynnä tyhjänpäiväisyyksiä, he alkavat uskomaan, että kyse on valeuutisista, kun Trump niin sanoo. Tavallaan Trump onkin oikeassa. Totuutta ei enää kaupallisuuden paineissa oikein yritetäkään tavoitella.
Ajan henki on keskellä Alavuotungin intohimon eli aatehistorian saralla. Puhuessaan hengestä, ei mies puhu kirkollisia, kuten Koillismaalla on saatettu tottua ajattelemaan.
– Henki on enemmän jopa sellainen teollisuuden ja tekniikan liike.
Kuusamossakin tuo voima, joka meissä ihmisissä ja meidän teoissamme tulee todeksi, ottaa Hegelin mukaan aina välillä takapakkia. Kuusamossa Alavuotunki näkee tuon ihmiskunnan hengen olevan jonkinlaisessa haparointitilassa.
– Täällä siirryttiin niin nopeasti maalaisesta elämänmenosta ja luontaistaloudesta nykyiseen palvelutuotantoon ja matkailuun.
Kitkantie ilmentää nykytilassaan jonkinlaista päämäärättömyyttä, jota olisi voitu Alavutungin mukaan korjata kiinnittämällä huomiota ihmisten sisäisiin tarpeisiin pelkän kaupallisen päämäärän sijaan.
– Ihmiset voivat pahoin, koska maailma on tällainen. Sitä käytetään myös hyväksi, esimerkiksi Trumpin olemassaolo selittyy sitä kautta. Hän hyödyntää ihmisten pahoinvointia.
