Pääkirjoitus
Aika ajoin viime vuosina on putkahtanut esille ajatus laulujoutsenen metsästyksen sallimisesta. Yleensä perusteeksi esitetään sitä, että linnut tuhoavat peltojen kasvustoja ja sotkevat paikkoja. Lisäksi ainakin osa metsästäjistä epäilee, että joutsenet ovat vähentäneet metsähanhien määrää valtaamalla niiden pesimispaikat. Joutsen vahvempana ja aggressiivisena lintuna pystyy häätämään hanhet asuinsijoiltaan.
Viimeksi ajatuksen laulujoutsenen metsästämisen sallimisesta esitti MTK:n ympäristöpäällikkö Liisa Pietola mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomissa.
Totta on, että laulujoutsenten määrät ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä. Lintuhan rauhoitettiin vuonna 1934, jolloin kanta oli aivan sukupuuttoon kuolemisen partaalla. Joutsenpareja oli enää arviolta 15 ja lintuja pesi enää Lapin ja Kuusamon erämaaseuduilla.
Nyt laulujoutsenpareja arvioidaan olevan Suomessa yli 6 000 ja Kuusamossakin jopa 500. Rauhoitus on näkynyt selvästi. Joutsenet ovat tottuneet ihmisiin ja kannan kasvamisen myötä myös entistä huonommat pesimispaikat on otettu käyttöön.
Mahdolliset joutsenten aiheuttamat haitat ovat keväisin ja syksyisin, kun linnut kerääntyvät parviin. Joissain paikoin ne kokoontuvat pelloille syömään. Kuusamossakin tällaisia monen sadan joutsenen parvia näkee tuolloin, mutta linnut ovat vesillä eivätkä aiheuta vahinkoja viljelyksille. Muun ajan linnut ovat enimmäkseen yksistään tai pareittain ja pesintäpuuhissa.
Komean valkoisen kansallislintumme metsästäminen tuntuu tänä päivänä oikeastaan mahdottomalta ajatukselta. Kuka hentoisi tehdä sen?
Aikoinaan joutsenta on metsästetty hyvän lihan vuoksi, mutta ajat ovat olleet silloin täysin toiset kuin nykyisin. Nykymenetelmin lintu olisi helppo hävittää sukupuuttoon.
Annetaan laulujoutsenten elää, lentää ja pesiä ja laajentaa elinpiiriään etelämmäksi. Jos jonkun eläimen kanta paisuu liian suureksi, luonto yleensä hoitaa tilanteen. Näin varmaan joutsentenkin kohdalla. Siihen ei tarvita ihmistä.