Monta sataa joutsenta kaakattaa Nissinjärvellä. Ne ovat tutussa paikassaan Kokkoperässä ruokailemassa ja tankkaavat muuttomatkaa varten. Tänä syksynä Nissinjärven tutulta joutsenpaikalta on laskettu neljäsataa lintua.
Ja nehän paskantavat. Ne paskantavat valtaisia määriä!
Asiasta käytiin viime viikolla sananvaihtoa Meille soitettiin -palstalla.
Ynnätäänpä hieman. Laulujoutsen painaa keskimäärin yhdeksän kiloa. Koiras voi olla yli kymmenenkin kiloa, naaras noin kahdeksan. Joutsen on kasvissyöjä, joka hakee tässä tapauksessa ravintonsa Nissinjärven pohjakasveista.
Energiantarpeeseensa joutsenen pitää syödä noin kilo kasveja päivässä. Tästä se ulostaa noin 200 grammaa.
Jos ajatellaan suurpiirteisesti, että joutsenia olisi järvellä keskimäärin kolmesataa syyskuun alusta marraskuun puoleen väliin, viipyisivät ne yhteensä noin 80 päivää.
Tällä laskukaavalla joutsenet paskantaisivat Nissinjärveen joka syksy 4 800 kiloa. Siis liki viisi tonnia kakkaa. Typpipäästö tästä olisi 86 kiloa. Fosforipäästöä on tutkittu mustajoutsenella ja se on viisi kertaa typpeä pienempi.
Vaikuttaako joutsenten uloste siis rehevöittävästi Nissinjärveen? Haastatellut tutkijat ja asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että ei.
Nissinjärven pinta-ala on 340 hehtaaria, keskisyvyys 3,8 metriä, suurin syvyys 15 metriä ja järven tilavuus on vajaa 13 miljoonaa kuutiota, siis kolmetoista miljardia litraa.
Siinä on vettä joutsenen kakalle liueta.
Nissinjärvi on runsaskalkkinen järvi, jonka ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Nissinjärven ongelma Kuusamon monen muun järven tapaan on vesirutto, jota järvessä on runsaasti.
Vesiruton ja joutsenen välillä voi olla yhteys, sillä kasvi leviää herkästi pienestäkin osasta ja viihtyy happamissa kalkkivesissä, joita Kuusamon järvet ovat. Sitä syökö joutsen vesiruttoa, ei vielä tiedetä.
Edellisessä mittauksessa kolme vuotta sitten järven fosfori- ja typpipitoisuudet olivat kohtalaisia, eivät hälyttävän runsaita. Happikatoa on havaittu järven syvänteissä.
– Jos vedenlaadussa jotain moittimista on sen lisäksi että siellä on vesiruttoa, niin en ehkä niitä joutsenia kuitenkaan syyttäisi. Se on joko luontaista rehevöitymistä tai tulee sitten valuma-alueelta. Jos ympärillä on esimerkiksi kotieläimiä, niin kuormitus on suurempi kuin muutaman viikon järvellä levähtävien lintujen, sanoo Petri Ekholm, Suomen ympäristökeskuksen vesistötutkija.
Joutsenen ruokailussa järvellä ravinteet käytännössä vain kiertävät, eli vaihtavat paikkaa ja muotoa hetkellisesti.
Joutsen kun ei käy välillä muualla syömässä ja tule sitten erikseen Nissinjärveen paskomaan.
Samaa mieltä on Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja, Kuusamon luonnon tuntija ja metsästäjä Risto Tornberg.
– Joka vuosi joutsenet näyttävät Nissinjärvellä lisääntyvän. Ajatus on kuitenkin mielenkiintoinen, koska ajattelin samaa ja mietin sitä asiaa vasta paikalla käydessäni. Joutsen ei mielestäni järveä rehevöitä, koska nehän ovat koko ajan siinä lahdella ja ottavat sen ruuan siitä pohjasta. Ravinteet palaavat takaisin siihen järveen.
Itse asiassa Tornbergin mukaan voi olla jopa niin, että joutsenet poistavat ravinteita.
– Periaatteessa kun ne tankkaavat siinä hyvällä paikalla, nehän muuttavat ison osan rasvaksi ja proteiiniksi. Varsinkin nuoret joutsenet vielä lihovat syksyllä. Ne saattavat jopa puhdistaa sitä järveä, kun ottavat ravinnon itseensä. Osa palaa takaisin eri muodossa, osa jää lintuun.
Tausta-ajatus joutsenen paskasta valittamisessa voi jollakulla olla se, että joutsenia on jo liikaa, ne ovat ärsyttäviä tai aiheuttavat jätöksillään haittaa esimerkiksi pellolla tai mökkirannassa.
Tornbergin mielestä ajatus joutsenten metsästyksestä pitäisi unohtaa. Esimerkiksi negatiivisesta vaikutuksesta metsähanhen kantaan ei ole näyttöä. Joutsen oli aikanaan lähes sukupuutossa ja pitkän aikaa kanta kasvoi myös yhtäaikaa metsähanhen kanssa. Metsähanhen oltua nyt rauhoitettu metsästykseltä on sen kannan elpymisestä jo merkkejä.
– Luonnonnäytelmänähän tämä on aivan verraton ja siinä ihmiset pysähtyvät kuvaamaan. Imagohyöty on suurempi kuin se mahdollinen vähäinen haitta. Kansallislinnun metsästyksen sallimisesta syntyisi aikamoinen poru. Metsästäjien ei kannata pilata mainettaan näillä vaatimuksilla.
Näin joutsen kakkii
Joutsenen kokoinen lintu (9 kg) tarvitsee n. 220 g ruokaa/vrk.
Vesipitoisuus kasveissa on 75-80 %, joten lintu syö noin kilon verran tuoretta kasvimassaa päivässä.
Kun sulavuus linnuilla on aika tarkasti 80 % kieppeillä, on ulostemäärä n. 200 g/vrk, josta kuivapainon osuus n. 40 g.
Minkä verran siinä on typpeä, on tästä kaavasta mahdoton laskea.
Tiedetään, että kasveja syövät linnut erittävät n. 0,4 g typpeä päivässä painokiloa kohti.
Tämä tarkoittaisi joutsenen kohdalla n. 9 x 0,4 = 3,6 g typpeä/joutsen/vrk.
Typpi on lintujen eritteissä pääasiassa virtsahappona ja vähemmän ureana.
Virtsahappo on huonosti liukenevaa, joten sen typpi vapautuu "luonnonkiertoon" hitaammin kuin urean typpi.
Mustajoutsenella typpeä on ulosteissa 2,3 % ja fosforia vain 0,44 % ulosteiden kuivapainosta.