Lukaisin tässä vähän aikaa sitten Heikki Turusen klassikko romaanin Simpauttaja. Kirja kertoo Imppa Ryynänen nimisen nuorukaisen kesästä maalaiskylän suurimman tilan palkollisena ja miten hän ja muut maalaiskylän henkilöt muuttuvat kesän aikana.
Kirja saa nimensä Simpauttajaksi kutsutulta rengiltä, joka tulee muualta sekoittamaan kyläläisten arkea. Simpauttaja on hyvin omalaatuinen, äkkipikainen ja rietaskin hahmo.
Olin kauan sitten kuullut tuttavaltani, että Simpauttaja olisi todellisuudessa Hitler, joka oli toisen maailmansodan jälkeen paennut Suomeen ja vaihtanut henkilöllisyytensä. Tästä salatusta menneisyydestä olisi ripoteltu pieniä vihjeitä pitkin kirjaa ja kas kummaa, lukiessani löysinkin useita vihjeiksi uskoviani yksityiskohtia.
Simpauttaja oli hyvin tarkka siitä ettei kukaan saa tietää hänen menneisyyttään ja hän suhtautuu hyvin kyynisesti maailman sen hetkiseen tilaan. Viimeistään silloin kun Imppa ja Simpauttaja olivat kahdestaan puhdistamassa nokista kiuasta ja Simpauttaja pyyhkäisi nokisella sormellaan nenänsä alta jättäen siihen mustan tahran, uskoin täysin tähän teoriaan.
Vaan kuinka ollakkaan aika oli tehnyt tepposet ja olin muistanut tuttavani tarinan väärin. Hän ei ollutkaan kertonut minulle Simpauttajasta vaan Veikko Huovisen Veitikka-kirjasta ja olin jossain vaiheessa sekoittanut kirjojen nimet keskenään.
Näin ollen lähdin virheellisten ennakko-olettamuksien kanssa lukemaan Simpauttajaa ja löysin siitä kyseisen sivujuonen vaikka kirjassa ei sitä oikeasti ollut olemassakaan.
Erehdykseni on sinällään ihan hauska vahinko, mutta se sai minut ajattelemaan, että missä muissa tilanteissa aikaisemmin saamani tieto on muuttanut suhtautumistani eri tilanteisiin?
Pidinkö oikeasti itse jostain televisio-ohjelmasta, vai oliko se hyvä pelkästään sen takia että arvostamani Ihminen oli suositellut sitä? Onko joku mielestäni ikävä persoona omien kokemusteni takia, vai sen takia että joku oli aikaisemmin puhunut hänestä ikävään sävyyn?
Suhtaudunko joihinkin ihmisjoukkoihin epäilevästi vain sen takia että muut ympärilläni myös tekevät näin?
Tällaisista asioista ei varmaankaan voi saada täyttä varmuutta, mutta hyvä niitä on kuitenkin pohtia. Se kuitenkin on varmaa että aikaisempi tieto luo ennakko-oletuksia ja -luuloja, niitä ei kuitenkaan kannata pitää täytenä totuutena sillä voi olla niin, että aikaisempi tieto ei välttämättä olekkaan aina totta.
Joka tapauksessa, Simpauttaja oli mielestäni hyvä kirja. Vaikka sitä yleisesti pidetäänkin hauskahkona kirjana oli se mielestäni enemmälti haikea ja surumielinen, siinäpä yksi ennakko-oletus lisää.
