Vantaalta maanantaina lähtenyt Jukka Sinda aikoo ajaa polkupyörällään koko perjantain vastaisen yönkin matkalla Taivalkoskelle. Polkupyöräilijän tavoite on ehtiä Taivalkoskelle palaveriin kello kymmeneksi.
– Luulen, että yleisön huomion olen hankkinut, kertoo Sinda noin neljänkymmenen hengen Taivalkosken palaverista.
Sinda työskentelee DNA:n sosiaalisen median asiakaspalvelussa ryhmäpäällikkönä.
Tiistain etapille Sinda oli lähtenyt pienestä Sysmästä liikkeelle auringon noustua.
– Tykkään ajella aikaisin, silloin välttää aamuruuhkat.
Hän on perustellut matkaansa sillä, että aamuruuhkien vähentäminen on miehellä yleisempänäkin tavoitteena. Hän tahtoo tuoda esiin työmatkapyöräilyä vaihtoehtona autoilulle.
– Taivalkosken toimiston väkeä saa tästä oikeastaan syytää. He tietävät, että ajan työmatkat ja ovat aina naljailleet, että et kuitenkaan tänne tullu pyörällä.
Jatkossa Sinda saattaa vastata, että tulinpahan.
– Pyrin kannustamaan tällä talossakin, että on erilaisia tapoja kulkea työmatkoja, Sinda kertoo.
Sysmässä Sinda oli tankannut ja huoltanut varusteitaan, nukkunutkin vähän.
– Olin pienessä kämpingissä Sysmässä. Menin ottamaan muutaman tunnin unta siellä.
Pyöräilijä oli herännyt jo neljän jälkeen.
– Saavuin majapaikkaan kymmeneksi ja huolsin kamoja vähän. Söin paljon.
Sinda kertoo ajavansa valoisan ajan, niin matka taittuu.
– Heräsin neljän jälkeen ja rupesin laitteleen kamoja kondikseen, kello 5.30 lähdin. Aikaisin ehtii ajaa ennen aamuruuhkaa hyvän siivun.
Pyöräilijä vaikuttaa tyytyväiseltä siihen, että pohjoista kohti polkiessa päivät pidentyvät.
– Saan lisää ajoaikaa.
Soittelimme Sindalle tiistaina aamuyhdeksän jälkeen. Hänet tavoitettiin 27. kilometrin päästä Jyväskylästä. Päijänteen seudun mäkimaastoa oli aamusta taittanut 80 kilometriä. Lopulta löytyi huoltoasema, jolta sai kahvia.
Vain yksi kyläkauppa oli tullut vastaan aamulla, mutta kahvia ei sieltä tarjoiltu. Ovessa olleesta lapusta Sinda oli lukenut: suljettu lopullisesti.
Pitkän matkan pyöräily on Sindalle hänen mukaansa vain yhtä istumista ja syömistä.
– Aika käy minulle vähän pitkäksi, pitäisi olla koko ajan jotain tekemistä.
Polkeminen ei tunnu tekemiseltä?
– Tuntuuhan se totta kai, mutta pää on yksi suurimmista haasteista.
Korvakuulokkeita musiikin tai kirjojen kuuntelemiseksi Sinda ei halua pitää.
– Korvat on sen muotoiset, että sopivia kuulokkeita ei tahdo löytyä. Liikenteessähän on hyvä kuulla kuulla lähestyvät autot paremmin – ja luonnon ääniä kuuntelen.
Ensimmäisenä matkailtana tavattu ilves oli tehnyt vaikutuksen. Kissapeto katsoi pyöräilijää jossain Lahden ja Sysmän välillä.
– Katoin, että mikä siellä pellolla nökötti kiven päällä.
Ilveshän siellä oli.
– Kun se nousi pystyyn, sen tunnisti.
Muitakin havaintoja kertyi alkumatkasta – lintujen laulujen lisäksi myös joutsenista ja yhdestä hirvestä.
Torstaina on tarkoitus lähteä aikaisin ajelemaan. Sinda kertoo ajatuksena olevan, että hän ajelee koko torstain ja perjantain välisen yön läpi.
– Kyllä sitä pysyy hereillä, varasin edelliseen yöhön vähän pidemmän yöunen.
Koko yön ajaminen ei tunnu huolettavan ennenkin yli yön ajanutta pyöräilijää.
– Jos silmä alkaa luppasta liikaa, niin sitten pitää vetää sivuun ja ottaa pienet torkut.
Kylmenevään säähän piti varautua jo lähtiessä.
– Pakkasin vaatetta vähän enemmän. Täällä Jyväskylässä on pari astetta ja sadetta ripeksii. Torstaina pitäisi kirkastua.
Perjantaina Sindan on määrä olla Taivalkoskella ja kymmeneltä palaverissa.
– Välillä on vähän parempia palavereita, välillä vähän huonompia. Varmaan nyt on vähän erilainen palaveri.
Palkkaa pyöräilijälle maksetaan vain työpäivistä, ei valoisan aikana poljettujen pitkien tuntien mukaan, kertoo hän.
– Kilometrikorvauksen tietysti saan. Pyörällä on sellainen pienempi korvaus. Ne rahat menevät hyväntekeväisyyteen, SPR:n lapsityöhön.