Totuudenpuhuja ei saa yösijaa, eikä voita vaaleja, ovat poliitikot todenneet. Unilukkarin rooli ja ikävien asioiden kertominen on Suomessa jäänyt pitkälti virkamiesten harteille.
Raimo Sailaksen mukaan nimetyt leikkauslistat ovat jo käsite. Nyt vastaavaa roolia ottaa toinen valtiosihteeri Jukka Pekkarinen. Hän sanoo Kauppalehden haastattelussa, että Suomen talouskehitys on kestämättömällä tiellä. Hän vaatii, että seuraavassa hallitusohjelmassa on linjattava mitä palveluita julkinen puoli voi nykymaailmassa tuottaa.
Pekkarinen sanoo, että jos julkiseen talouteen revennyttä vajaan kymmenen miljardin aukkoa ei saada kurottua umpeen, Suomi on 2020-luvulla yhtä lailla veloissa kuin Euroopan kriisimaat nyt.
Ongelmat tunnetaan ja lääkkeetkin, mutta ne ovat perin katkeria nieltäväksi. Työllisyysastetta olisi nostettava, mikä käytännössä tarkoittaa, että ihmisten olisi tultava nykyistä nuorempina työelämään ja lähdettävä nykyistä vanhempina eläkkeelle.
Pekkarinen ehdottaa lisäksi perhevapaiden karsimista ja maahanmuuton lisäämistä. Julkisten palvelujen tuottaminen nykysysteemillä olisi kyseenalaistettava.
– On käytävä rehellinen keskustelu, missä menee julkisen vastuun raja, mitkä ovat perusteltuja julkisia menoja, Pekkarinen sanoo.
Eduskuntavaalit ovat huhtikuussa, ja vaalikamppailua vasta käynnistellään. Sen voi jo varmasti sanoa, että demaritaustaisen Pekkarisen ohjelmalla ei vaaleihin lähde yksikään puolue. Esimerkiksi maahanmuutosta puhutaan vaalien alla täsmälleen päinvastaisessa sävyssä kuin Pekkarinen toivoo.
Virkamiehet eivät päätä asioista, poliitikot päättävät. Virkamiehen tehtävänä on parhaansa mukaan valaista poliitikoille tulevaisuuden maisemaa, mikä heillä on edessä. Virkamiesten tehtävänä on antaa syttöjä julkiselle keskustelulle.
Sitä syntyy jos on syntyäkseen. Olisi helpompi keskustella, jos kansalaisille olisi uutta hyvää tarjolla. Nykymallinen hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin nuorelle ja kasvavalle väestölle, eikä tällä mallilla ole mahdollista kohdata harmaantuvan Suomen haasteita.
Koillismaalla harmaantumisen haasteet ovat edessä nopeammin kuin kasvukeskuksissa. Lähinnä virkamiehet ovat asiasta julkisesti ääntä pitäneet.
Virkistävänä poikkeuksena oli Kauppakamarin järjestämä paneeli, jossa ruodittiin Koillismaan tulevaisuuden haasteita monen vaikuttajan ja kansalaisen suulla. Vastaavia tilaisuuksia tarvitaan lisää.
Tulevaisuutta ei tehdä pelkällä puheella. Mutta ilman punnittua puhetta ei ole painavia tekojakaan.