Juomasuon ainokainen kaira lävistää päivässä noin 50 metriä kalliota. Parissa vuodessa kaivoshankealueella on kairattu yli 40 kilometriä uraanipitoista kiveä yhteensä liki 200 reiästä.
Määrä on herättänyt huolen kairauksien yhteydessä mahdollisesti vapautuvasta uraanista ja edelleen sen likenemisesta vesistöihin. Kaivoshankkeen projektipäällikön Matti Pulkkisen mukaan huoli on kuitenkin aiheeton.
– Kairauksista liukenee jonkin verran mineraaleja veteen. Suurin osa niistä imeytyy maastoon ja osa koelouhoksen altaaseen. Sen uraanipitoisuus on viimeisimmän, viime vuonna suoritetun mittauksen mukaan 23 mikrogrammaa litrassa.
Pitoisuus ylittää EU:n vesieliöstön suojelemiseksi asettaman ohjearvon 15 mikrogrammaa litrassa. Ruotsissa käytössä olevan talousvesien laatuvaatimuspitoisuus on niin ikään korkeintaan 15 mikrogrammaa litraa kohden. Kotimaiset rajat eivät kuitenkaan ole yhtä tiukkoja.
– Vertailuna voisi sanoa, että suomalainen standardi on 100 mikrogrammaa litralta ja kaivovedelle toimenpideraja on jopa niinkin korkea kuin 400 mikrogramma per litra, Pulkkinen toteaa.
Lue lisää kaivosasiaa perjantain Koillissanomista!