Erilaisia murteita puhuvien esityksistä syntyi Posion kotiseutumuseolle keskiviikkona viihdyttävä kohtaaminen, josta passaa ottaa osviittaa naapuriin.
Terveiset tapahtumasta lähtivätkin matkaan, sillä järjestäjänä Lohirannan maa- ja kotitalousnaisen ohella oli Koillismaan Seudun Muisti ry, joka myös hommasi jäseniään paikalle.
Lohirannalla asuvien Irja Lohilahden ja Hilkka Karjalaisen esitys oli valmisteltu, hupaileva vuoropuhelu ajankohtaisista teemoista. Lohilahden isä on kotoisin Lohirannalta ja äiti Taivalkosken Metsäkylältä. Karjalainen on syntyisin Taivalkosken Kostolta.
Ruokahävikki? Karjalainen rupesi pohtimaan, mitä se meinaa. Onko tässä nyt pelko, että ruoat häviää omistakin kaapeista? Ainahan ne on hävinny, Lohilahti sanoi, mutta kyllä aiheesta oikeakin tolkku tuli.
Lohilahti oli sitä mieltä, että hyönteissyöntiin kannattaisi opetella hyvissä ajoin, jotta niitä ei tarvitsisi sitten vuodepotilaana syödä vastentahtoisesti.
Murteita tapahtumassa esitti kuusi henkilöä.
Kuusamolainen, lapualaissyntyinen Liisa Kinnunen kertoi Koillissanomille lapsuuskesien puuhista.– Mun piti ainakin olla heinätöis, kun moon maatalon flikka. Meirän piti haravoora pyörtänöötä. Kun oli syöty evähät, isä meni aina ruokalevolle, ja me tenavat saimma mennä luhurikoota syömhän. Ja noli makoosia!
Pyörtänö merkitsee ojanpiennarta ja luhrikka mesimarjaa.
Paikallisia uusia sanoja tulee vieläkin usein vastaan Kuusamossa pian puoli vuosisataa asuville Irma Leinoselle ja Pirkko Pousille. Leinonen on lähtöisin Jyväskylästä ja Pousi Tampereelta. He lähtivät murrepäivän yleisöön saatuaan virikkeen Päätalopäiviltä.
– Oma murre on mennyt sekaisin, kun on asunut monessa paikassa. Tulin Kuusamoon Ivalon kautta, Pousi sanoi.