Käenpiika on levinneisyydeltään eteläinen laji. Koillismaan taajamat sekä maaseutu ovat kuitenkin käenpiialle hyvää pesimäympäristöä. Sekä linnut että niille sopivat ympäristöt ovat kuitenkin vähentyneet maa- ja metsätalouden murroksen vuoksi.
Nykyään käenpiika kuuluu jo silmälläpidettäviin lajeihin. Lintuatlastutkimuksessa varmistettuja pesintöjä oli Koillismaalla vähän, mutta reviireitä löydettiin useita.
Käenpiika on erikoisen näköinen lintu, jolla on erikoisia tapoja. Kun käenpiikaa ahdistellaan, se vääntelee kaulaansa kuin käärme. Ovelan keinon taitavat poikasetkin, jotka näyttävät pöntössä olevalta käärmeeltä.
Linnun lisänimi on käärmekaula ja jotain matelijamaista on sen höyhenpuvussakin. Käenpiian kieli ei sentään ole kaksihaarainen, mutta siinä on väkäsiä muurahaistenmunien poimimista varten.
Inhimilliseltä kannalta katsoen käenpiian röyhkeä tapa on se, että lintu tyhjentelee naapureidensa pönttöjä munista ja poikasista, vaikka oma kämppä on jo varattuna.
Vanha kansa kutsui tätä omituista tikkalintua käenpiiaksi, koska se saapuu noin viikkoa ennen kukkuvaa emäntäänsä. Tikkalintuihin kuuluvan käenpiian piipitys on yksi vapun äänistä.
