Kaasu poh­jas­sa vetten päällä – Wa­terC­ros­siin kai­va­taan lisää nais­kil­pai­li­joi­ta

Kuusamossa asuva Piritta Väisänen on löytänyt Watercrossin ja talvikelkkailun avopuolisonsa Tapani Peltoniemen harrastuksien kautta. Myös 8-vuotias Veela-tytär osallistuu talvisin kelkkaretkille.
Kuusamossa asuva Piritta Väisänen on löytänyt Watercrossin ja talvikelkkailun avopuolisonsa Tapani Peltoniemen harrastuksien kautta. Myös 8-vuotias Veela-tytär osallistuu talvisin kelkkaretkille.
Kuva: Kelkkalehti/Elisa Ahlberg

”Paina kaasua. Älä uppoa. Paina täysillä kaasua, äläkä missään nimessä uppoa”, kuusamolainen Piritta Väisänen mietti juuri ennen astumistaan ensimmäistä kertaa vesikelkan puikkoihin. Jälkeenpäin hänellä ei ole tilanteesta minkäänlaista muistikuvaa.

Väisänen osallistui elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Kelkkalehden järjestämään Haluatko Watercross-kuljettaksi -kilpailuun yhdessä kuuden muun naisen kanssa. Tänä vuonna tempauksella oli tarkoitus saada lisää naisia lajin pariin, sillä Suomessa ei ole tällä hetkellä yhtään naista kisaamassa.

Väisäsen avopuoliso Tapani Peltoniemi osallistui kilpailuun vuosi sitten ja hurahti lajiin heti. Kokeneemmalta avopuolisoltaan Väisänen sai neuvoksi painaa kaasua tarpeeksi kovaa, vaikka kuinka pelottaisi. Oppi meni perille. Väisänen oli naisista ainoa, jota käskettiin kaasun lisäämisen sijasta hiljentämään vauhtia roimasti.

– Muut oli rannalla katsoneet, että hirttikö mulla kaasu kiinni, Väisänen kertoo nauraen.

Ennen Kelkkalehden järjestämää tempausta Väisänen oli ollut vesikelkan kyydissä kahdesti, joista toisella kerralla kelkka upposi ja nousi pintaan poijun avulla vasta tunnin rannalla odottelun jälkeen.

– Ensimmäisen kerran kun olin Tapanin kyydissä, tuntui kuin olisi virtuaalilasit päässä ja katsoisi filmiä, joka ei voi mitenkään olla todellinen.

Väisäsen suurin pelko ennen Watercross-harjoituksiin osallistumista olikin juuri kelkan uppoaminen. Myös kokeneempien ajajien läsnäolo hermostutti.

– Kyllähän siinä kun on tyttö ratissa, tulee halu näyttää, että minäkin osaan ja uskallan, Väisänen sanoo.

– Eikä tietenkään itse haluaisi olla se, jolla kelkka uppoaa.

Ensimmäisen päivän jälkeen Väisänen oli jo luovuttamassa. Alku oli ollut vaikea: jokaisen kierroksen jälkeen pää löi tyhjää, eikä suorituksista ollut jäänyt minkäänlaisia muistikuvia. Se oli Väisäsen mielestä niin pelottavaa, että ratin taakse hyppääminen toisena päivänä tuntui mahdottomalta.

– Muut tytöt sitten sanoi mulle, että sun on pakko mennä, et voi tässä vaiheessa jättää kesken, Väisänen sanoo.

Pohdinnan jälkeen Väisänen uskalsi jatkaa ja toinen päivä sujuikin edellistä paremmin, eikä kelkka uponnut kertaakaan.

Alkoshokista selvittyään Väisänen on päättänyt jatkaa harjoittelua myös tulevaisuudessa. Naisen mielestä lajissa kiehtovat samat asiat, jotka saavat aikaan myös paniikkia: vauhti, adrenaliinipiikit ja arvaamattomat tilanteet.

– Kyllä tässä varttihullun paperit pitää ihan oikeasti olla, että tällaiseen lähtee mukaan, Väisänen nauraa.

”Kyllä tässä varttihullun paperit pitää ihan oikeasti olla, että tällaiseen lähtee mukaan.

Mitä WaterCross on?

Watercross on moottorikelkalla veden päällä ajettava kilpailu.

Vesikelkka eroaa talvikelkasta siten, että se on riisuttu kaikesta ylimääräisestä. Tankki on pienempi ja suljettu, penkki on poistettu ja kelkka on tiivistetty niin, ettei remmille pääse roiskumaan vettä.

Kelkassa tulee olla kiinnitettynä pitkän narun varaan poiju, joka nousee pintaan kelkan upotessa. Uponneet kelkat nostetaan ylös lautan avulla.

Watercross on tänä vuonna ensimmäistä kertaa virallinen SM-laji.

Ilmoita asiavirheestä