Pääkirjoitus
Koillismaan kuntavaaliehdokkaiden vaalirahailmoitukset eivät sisältäneet yllätyksiä. Kuusamossa valtaosa ehdokkaista kampanjoi alle 800 euron budjetilla, mikä tarkoittaa, ettei rahoista tarvinnut tehdä varsinaista ilmoitusta. Taivalkoskella ja Posiolla ei tehty yhtään yli 800 euron kampanjaa.
Kuusamossa ylivoimaisesti eniten rahaa vaalikampanjaansa käytti Joukamo Kortesalmi (ps.). Ilmoituksensa mukaan noin kymppitonnin budjetti on maksettu kokonaan omasta pussista. Sama tilanne oli muillakin yli 800 euron ilmoitusrajan kampanjoineilla ehdokkailla. Vaalirahailmoitusten mukaan ehdokkailla ei ole rahasta johtuvia sidonnaisuuksia mihinkään suuntaan.
Vaalikassojen pienuus selittyy sillä, että valtuustopaikka on luottamustehtävä, josta ei makseta kuin ko-kouspalkkio. Kun tienestejä ei ole odotettavissa, ei rahaa olla valmiita sijoittamaan. Yritykset eivät Koillismaalla lähteneet tukemaan yksittäisiä ehdokkaita niin suurilla summilla, että ilmoitusvelvollisuus olisi täyttynyt. Ehdokkaiden omilta puolueiltaan saama raha jäi sekin vähäiseksi.
Jos valtuutettu väittää, ettei hänellä ole sidonnaisuuksia, hän puhuu vastoin totuutta. Jokaisella on sidonnaisuutensa, ja jos ei muuta, niin omat arvonsa ja asenteensa.
Politiikassa ja yhteiskunnassa on harvoja asioita – jos ollenkaan – joita voi väittää ”absoluuttiseksi faktaksi”. Valtuustojen pääasiallinen tehtävä on rahanjako ihmisten tarpeitten tyydyttämiseksi. Koska elämme rajallisten voimavarojen maailmassa, tarpeita ja pyyteitä on aina enemmän kuin jaettavaa.
Poliitikot päättävät kansalta saamansa valtakirjan turvin yhteisten varojen käytöstä. Arvot ja asenteet sekä muut erilaiset sidonnaisuudet määrittävät, millaisen kannan valtuutettu kuhunkin asiaan ottaa.
Sidonnaisuuksien pitää olla niin läpinäkyviä kuin mahdollista, olivatpa ne sitten rahasta tai ehdokkaiden taustaryhmistä johtuvia.