Kaikki alkaa verkon lait­ta­mi­ses­ta hyp­py­ri­mäel­le – Markku Hyrkäs on niin monessa mukana, että eläk­keel­lä­kin on kiire: "Mietin joskus, miten sitä on joskus töissä ke­ren­nyt olla!"

Markku Hyrkäs Leevi-koiran kanssa kotinsa terassilla. "Jos ei olisi Rukaa, ei täällä olisi paljon mitään. Silti kesätapahtumiinkin olisi hyvä panostaa", Hyrkäs toteaa.

Kuva: Sanna Karjalainen

Kolmisen vuotta sitten Markku Hyrkäs eläköityi Rajavartiolaitokselta. Sen jälkeen hän on ollut yksi heistä, jotka tekevät vuodessa muutaman kuukauden palkkatyötä kolmipäiväisen Ruka Nordicin aikaansaamiseksi.

– Pitkään olin talkoolaisena, kunnes sain mahdollisuuden päästä mukaan rakennusporukkaan. Mitä lähemmäs kisat tulevat, sitä enemmän talkoolaisia tulee mukaan. Kisojen parissa on mukava työskennellä, kun porukka on hyvä.

Ennen kisoja Hyrkkään työnkuvaan kuuluu pääosin rakentamista. Hänen mukaansa erityisesti hyppyrimäki vaatii paljon työtä.

– Syksyllä menee rakennushommiin pari kuukautta. Kaikki alkaa verkon laittamisesta hyppyrimäelle, mutta rakennamme koko stadionin. Tammikuussa on myös parin viikon työjakso.

– Haastavin homma on hyppyrin alamäen lumettaminen. Lumitykit täytyy ajaa jyrkkään rinteeseen ja koittaa niitä siinä siirrellä. Se vaatii pakkasta, ja viime syksynä sitä ei ollut, joten teimme homman tampparilla. Kun sen alamäen saa lumetettua, tietää, että kaikki muukin kyllä valmistuu.

Hyrkäs kertoo, että kisojen alettua alkaa vasta varsinainen kiire.

– Olen ravintoloiden muonituspuolella, ruokakontilla. Siinä saa tehdä pitkää päivää, mutta aika menee silti hujauksessa. Ei siinä kisoja jouva seuraamaan, vaan illalla katson teksti-tv:stä tulokset. Se kaikki kuitenkin palkitsee.

– Kisojen jälkeen on tietenkin se hillitön purkaminen. Kun pari kuukautta levitellään tavaraa, se pitäisi saada sitten parissa viikossa pois. Se kai siinä on tympein osuus, Hyrkäs lisää.

Kahdeksan vuotta Hyrkäs on myös valmentanut PaKan salibandyjoukkueita. Nyt hän on mukana valmentamassa B-poikia, eli 15-16 -vuotiaita.

– On joukkueessa muutama nuorempikin. Vastuuvalmentaja on Tervon Juha, minä olen siinä kaverina, Hyrkäs toteaa.

Valmentajan polulle Hyrkkään johdatti hänen kaksi poikaansa.

– Aluksi valmensin pari vuotta jääkiekkoa. Kun pojat siirtyivät jääkiekkoharrastuksesta enemmän salibandyn pariin, siirryin minäkin.

– Kyllä valmentamishommissa parasta on se, kun saman joukkueen mukana on pitkään ja näkee nuorten kehittyvän ja kasvavan siinä samalla. Säännöt ja yhteistyö kasvattavat paljon. Myös pelireissuilla on mukava käydä. On hienoa katsoa, kun pelaajat onnistuvat. Silloin tietää itsekin tehneensä jotain oikein, Hyrkäs jatkaa.

Joukkuelajeja Hyrkäs ei ole itse juuri harrastanut.

– Kun olin nuori, ei Kuusamossa voinut kauheasti harrastaa joukkuelajeja, mutta pitkään hiihdin ja juoksin. Esimerkiksi Suomi juoksee -viestiin osallistuin muutaman kerran. Juoksimme letkassa, parisataa joukkuetta, Utsjoelta Helsinkiin! Meitä oli 16 joukkueen jäsentä, ja aina vähintään yksi juoksi. Kun aamuyöstä lähti neljältä juoksemaan, sitä mietti, että onkohan tätä pakko tehdä, Hyrkäs muistelee ja nauraa.

– Vaan nykyään käyn pääosin kuntosalilla ja kävelylenkeillä. Koiran kanssa tulee paljon kuljettua.

Hyrkäs huomauttaa tutustuneensa moniin uusiin ihmisiin valmentamisen ja Ruka Nordicin kautta.

– Kun työelämästä lähtee, jäävät monet kaverit sinne. Siksi etenkin eläkkeellä valmentaminen ja kisojen järjestely ovat hyvää sosiaalista toimintaa. PaKassakin teemme paljon talkootöitä. Kun joku vain järjestää tapahtumia, ihmisetkin tulevat Kuusamoon.

Hyrkäs arvelee innostuneensa talkootoiminnasta isänsä kautta.

– Isä on käynyt ikänsä talkoissa Erä-Veikoilla. Kun vanhempi talkooväki jää toiminnasta pois, ei nuorempaa saa innostumaan tilalle. Esimerkiksi Ruka Nordiciin on tullut viime vuosina talkoolaisia muilta paikkakunnilta, kun kuusamolaisia ei ole tarpeeksi.

Hyrkkäällä on niin monta rautaa tulessa, että eläkkeellä on kiire.

– Mietin joskus, miten sitä on joskus töissä kerenny olla! Onneksi pääsin heti moneen hommaan mukaan, sillä kyllä jotakin täytyy tehdä. Kesäisin aika kuluu pitkälti veljen kanssa mökillä Haatajassa rakennellen ja oleskellen.

Pian toinen Hyrkkään pojista lähtee opiskelemaan Rovaniemelle, ja Hyrkäs jää kaksin nuorimman poikansa kanssa.

– Tytär on ollut opiskelemassa jo pidemmän aikaa. Kun saisi olla terveenä ja näin hyvässä kunnossa, niin pysyisivät asiat mallillaan.