Pääkirjoitus
Suomen valtion tavoitteena on, että vuoteen 2015 mennessä jokaisella kansalaisella on mahdollisuus laajakaistan käyttöön, asui hän sitten Helsingissä tai Perä-Posion perimmäisessä nurkassa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että mahtipontiseen hankkeeseen varattu rahoitus on loppumassa kesken.
Viestintäviraston kautta rahaa on nyt jaettu 15 miljoonaa euroa. Ely-keskusten kautta on pumpattu kaistahankkeisiin toiset 14 miljoonaa. Pelkästään Pudasjärvelle, hankkeista kalleimmalle, on myönnetty valtiolta neljä miljoonaa. Yhteensä ely-rahoitteisia hankkeita on käynnissä 27. Yksi niistä Taivalkoskella, jonne ely-rahaa vastikään myönnettiin reilut 600 000. Tällä ykkösvaiheen rahoituksella on tarkoitus vetää kuitua Jokijärvelle ja Metsäkylään (KS 20.6.) Kunnalta tulee 400 000.
Se on kallista hommaa, kun valokuituverkkoa aletaan tänne ryteikköön rullaamaan. Vuoden 2012 loppuun mennessä valmistuneiden aiempien hankkeiden kustannuksista voi nimittäin laskea, että yhteen syrjäseudun talouteen kaistan vetäminen on tullut maksamaan 3 000 euroa valtion ja EU:n rahoja.
Siinä missä Taivalkoski on hyvässä tilanteessa rahoituspuolen suhteen, on esimerkiksi Posio vielä jäljessä. Siellä ei ole vielä olemassa päätöksiä kuituverkkohankkeisiin liittymisestä, ja kiire tulee, jos nykyiseen rahapottiin meinataan vielä päästä käsiksi. Yksityisten rakentamat kuituverkot on jo aiemmin hylätty liian kalliina.
Laajakaista-asiassa syrjäseudut ovat räikeästi eriarvoisessa asemassa kaupunkilaisiin nähden. Esimerkiksi Kuusamossa vallalla on käytännössä yhden teleyhtiön monopoli. Muut eivät tule, koska ei kannata. Tämä tarkoittaa sitä, että kuusamolainen taajama-asuja maksaa kaksinkertaisen hinnan kymmenen kertaa hitaammasta nettiliittymästä kuin esimerkiksi oululainen. Haja-asutusalueen kustannukset pelkästään verkon saamiseksi voivat olla tuhansia per talous. Siksi valtion tukea täytyy tulla jatkossakin.