Pääkirjoitus
Taivalkosken Mustavaaran kaivoksesta on jäänyt lähiseuduille pääasiassa hyvät muistot. Kaivos toi 70-80-luvuilla työtä ja toimeentuloa Taivalkoskelle ja Posiolle.
Kun kaivos ei ole alueen asukkaille outo ja tuntematon asia, se ei ole pelottava, vaan arkinen. Kaivoksessa oli hyvät puolensa, mutta myös haittansa. Kaivostoiminta jättää jälkensä ympäristöön ja vesistöön. Samoin jälkensä jättävät maatalous, metsätalous, matkailu ja kaikki ihmisen toiminta.
Lopultakin kaivostoiminnassa on kyse riskien ja hyötyjen puntaroinnista ja erilaisten tarpeiden yhteensovittamisesta.
Posion Kuloharjun kylässä Mustavaaran kaivoksen mahdollinen avaaminen nähdään elinvoimaa lisäävänä tekijä. (KS 20.6). Haastattelussa kyläpäällikkö Jouko Hanhela ja kyläseuran sihteeri Sirpa Hämeenniemi uskovat kaivoksen tuovan vanhenevaan kyläläisten joukkoon nuorta väkeä.
Mustavaarasta järjestetään keskustelutilaisuus Sirniön Seppäpäivien yhteydessä. Siellä varmasti kuullaan myös kriittisiä äänenpainoja, sillä minkään hankkeen osalta ei ole saavutettavissa yksimielisyyttä.
Näppituntumalla voidaan sanoa, että Mustavaaran hankkeella on kansan tuki takanaan, eli kaivos on saanut sosiaalisen hyväksynnän. Julkisesta keskustelusta päätellen pääosa alueen ihmisistä näkee hyödyt haittoja suuremmiksi.
Kuusamossa tilanne on huomattavasti mutkikkaampi. Kaivosyhtiöiden kannalta kiinnostavimmat malmiot sijaitsevat matkailun kannalta keskeisellä alueella, luontokolmiossa Ruka-Oulangan kansallispuisto-Kitka.
Viime viikolla perustettu Pro Kuusamo on kaivostoimintaa vastaan, jos kaivos sijoittuu niin, että luonto ja luontoon perustuvat elinkeinot ovat uhattuina. Kaivoksella on Kuusamossa myös varovaiset kannattajansa, jotka haluavat kuulla ympäristövaikutusten arvioinnin (yva) tulokset ennen lopullista kantaansa.
Tulossa on kuuma kaivossyksy, jonka myötä selviävät kaivoshankkeen yksityiskohdat ja myös se, mihin suuntaan yleinen mielipide kääntyy.