– Päällimmäinen syy, miksi investointi tehtiin, on juurikin jaksaminen. Minä ainakin epäilen, että onko meillä eläkejärjestelmää enää olemassa tulevaisuudessa? Ainakin saa tehdä eläkkeeseen asti inhimillistä hommaa, eikä tule niin paljon kulumia toistoliikkeistä, perustelee Teppo Käkelä.
– Fyysinen ja henkinen jaksaminen vaativat kumpikin sitä, että on hyvä peruskunto, hän jatkaa.
Maanviljelijäpariskunnan jaksamista lisää se, että automatisoidun navetan takia Käkelät voivat vuorotella navettatyöskentelyssä.
– Ja pitää olla jokin harrastus, se auttaa henkisen jaksamisen kanssa. Meillä se on muun muassa moottorikelkkailu ja maastopyöräily, Teppo Käkelä kertoo.
Investoinnin arvo on miljoona. Kuudesta nollasta huolimatta investointi ei mietityttänyt Käkelöitä. Pääasiassa siitä syystä, että maailma ei ole kovin eri maanviljelijän silmin katsottuna nyt kuin kolme vuotta sitten.
– Maidonhinta ehti jo laskea, kun aloitimme. Me emme oikeastaan koskaan päässeet siihen normaaliin hintatasoon. Me olemme lähteneet mukaan niin sanottuun pohjahintaan ja teimme sitten realistiset laskelmat, Teppo Käkelä kertoo.
– Niin on laskettu, että itse maksamme tämän pois, Heli Käkelä myötäilee.
Käkelöillä on kuitenkin vahva usko tulevaisuuteen ja omaan tekemiseen. Karjan ja tuotetun maidon määrä on tarkoitus kaksinkertaistaa seuraavan 5-10 vuoden aikana.
– Navettaan on tehty toinen robottivaraus. Ollaan noin reilun puolen miljoonan litran vauhdissa ja tavoitteena on reilu miljoona litraa vuosittain, Teppo Käkelä kertoo.
Vaikka Käkelöillä itsellään on uskoa tulevaan, positiivinen tekemisen meininki ja asiat tilalla ovat kunnossa, ymmärtävät he miten viljelijöiden jaksaminen on koetuksella ja miten silloin kynnys avun hakemiseen on korkea.
– Sanon suoraan, että nämä viimeaikaiset uutisoinnit ovat tosiaan vain jäävuoren huippu. Se on karu fakta ja päättäjienkin pitäisi hoksata se. Nämä tapaukset tulevat lisääntymään, Teppo Käkelä viittaa viimeaikaisiin tapauksiin kuten esimerkiksi Siikajoen tapaukseen, jossa tilalta paljastui lumen alta 80 kuollutta nautaa.
Koska kynnys avun hakemiseen on monelle korkea, miettii Heli Käkelä, että pitäisikö tiloilla pistäytyä kerran kuussa ammattilaisen, joka on ihmistä varten. Ovathan tilat muutoinkin eläinlääkärin kuukausittaisen valvonnan alla.
– Samalla kun käydään katsomassa nurkkia läpi, joku kysyisi, että miten ihmisellä menee, Heli Käkelä pohtii.
Teppo Käkelä puolestaan miettii, toimisiko pohjoisen perukoilla Etelä-Suomen malli? Kerättäisi porukka kasaan ja tehtäisi yhdessä työt tiloilta, joilla on rästitöitä.
Käkelöille itselleen yksi tukiverkko on ruokintapienryhmä. Ajatuksia vaihdetaan WhatsAppin kautta tai kasvokkain tilakäynneillä.
– Me käymme toistemme tiloilla ja sanomme suoraan, miten asiat ovat. Itse kun vain tekee, niin tulee sellainen suppea maailma, eikä välttämättä huomaa kaikkia asioita, Heli Käkelä huomauttaa.
KS Fakta
