Esa Karjalainen sanoo eläneensä diskovalojen värittämän railakkaan nuoruuden. Kannabis kärysi, ruokavalio oli epäterveellinen ja viikonloput kuluivat bilettäessä.
Viitisen vuotta sitten jälleen eräänä yökerhoiltana elämä pysähtyi. Keikkaa katsomassa ollut Karjalainen havahtui outoon näkökenttäpuutokseen. Hän joutui keräilemään itseään baarin nurkassa.
Seuraavana päivänä nousi kuume ja olo oli epänormaali. Karjalainen otti yhteyttä sairaalaan, josta sanottiin, että olo johtuu todennäköisesti edellisillan juhlinnasta. Todellisuudessa käynnissä oli aivoinfarkti.
Tulevien päivien aikana Karjalainen kulki päivystyksen ja silmälääkärin kautta neurologille. Aivoverenkiertohäiriötä tutkittiin, hän oli osastolla, mutta pääsi lopulta kotiin.
Karjalainen sai toisen kohtauksen kolme kuukautta myöhemmin. Koko keho kouristeli, hän makasi sängyssä ja tunsi, että nyt käynnissä ovat viimeiset hetket.
– Tajunta alkoi hämärtyä, tein päätöksen että aion käyttää nämä hetket hyvin. Katsoin isääni ja nyt edesmenneen koirani siluettia. Tuntui siltä että nämä tulee olemaan mun viimeiset hetket, että turhaan taistelen tätä kohtausta vastaan, koska en pysty.
Viimeinen muistikuva on se, kun koira ottaa häntä heiluen ambulanssimiehet vastaan.
Kolmen nukutuksessa vietetyn päivän jälkeen Karjalainen heräsi vain huomatakseen, ettei pystynyt enää puhumaan tai kävelemään. Siltikään hän ei aikonut luovuttaa.
– Halusin vielä maistaa parempaa elämää. Sairaalapedillä tein sen päätöksen. Sen tulosta on, että olen kuntoutunut niin hyvin.
Infarktit jättivät pysyvät jäljet. Aluksi Karjalainen hengästyi täysin, vaikka käytti vain koiriaan kävelyllä talon ympäri.
Hän joutui sairaseläkkeelle, eikä vielä nykyäänkään pysty esimerkiksi olemaan kaupungin ihmisvilinässä, koska aivokapasiteetin ylikuormittuminen ärsykkeistä aiheuttaa väsymys- ja paniikkikohtauksia.
Pitkän neuropsykologisen kuntoutuksen avulla Karjalainen on kuitenkin päässyt takaisin elämään kiinni.
– Siitä koen saaneeni tosi ison avun. Sen hyväksi haluan nyt tehdä töitä.
Karjalainen on löytänyt henkireiän luonnosta ja matkapyöräilystä. Pyörän peräkärryssä kulkee mukana sekarotuinen huskykoira Kami, joka on isäntänsä paras kaveri. Sen kanssa luonnossa liikkuessaan Karjalainen kokee olevansa oma itsensä.
Nyt edessä on Aivoliiton kanssa yhteistyössä järjestetty hyväntekeväisyyskampanja. Karjalainen ja Kami aikovat matkustaa pyörällä 5 000 kilometriä ja herättää tietoisuutta siitä, että vakavistakin sairauksista voi selviytyä.
Matka alkaa Oulusta 10. toukokuuta. Karjalainen polkee Turkuun, matkaa siitä Tukholmaan, josta jatkaa Oslon ja Trondheimin kautta pohjoiseen. Määränpäänä on Kuusamo ja Ruka, jonne pitäisi saapua jossain vaiheessa syyskuussa. Matkan varrella hän päivittää kuulumisiaan sosiaaliseen mediaan.
– Isäni on kotoisin Kuusamosta ja meillä on siellä mökki. Kaiken vapaa-ajan olen viettänyt siellä pienestä pitäen ja nimenomaan Kuusamon luonnossa saan mielenrauhaa.
