Saaliskalat kotijärvestä ovat olleet vähän pienenlaisia. Tarkkana on pitänyt olla ahveniakin fileeratessa ruodottomaksi, että on jäänyt jotain pannulle pantavaa. Haukienkin vihneet ovat olleet niin ohuita, etteivät ole kestäneet kunnolla veitsen käsittelyä.
Sunnuntai oli erilainen päivä.
Syksyllä edesmenneen hyvän ystäväni, armottoman kalamiehen, Matti Torkkolan pilkkihaalarit, kymmenine sm-kilpapilkkitarroineen, oli siirtynyt hallintaani. Ajattelin loogisesti, että joskohan minunkin kalatuurini isojen kalojen suhteen muuttuisi, jos vetäisin Matin ”vermeet” niskaani.
Ei kun pilkille. Enpä ennättänyt saada pilkkiä vielä veteen, kun naapurin mies, Jouni Määttä tuli kyselemään koukkua lainaksi, oli kuulema iskukoukkuun uinut hauki ja hän epäili, että ei se ilman apuvälineitä tule 4 tuuman reiästä. Lähdinpä avuksi. Koukku reikään ja hauen leukoihin. Vain yksi potkaisu ja teleskooppinen nostokoukku oli suorana. Tässä vaiheessa Jouni tuumasi, että tuo on kyllä meidän yhteinen kala, mikäli se saadaan jäälle. Teimme koivukepistä koukun teroittamalla oksanhaaran teräväksi. Ujutimme se kalan kitaan ja vedimme väkisin pään kairanreikään. Toista tuntia kairasimme reikiä kalan ympärille, jotta saatiin avanto tarpeeksi suureksi kalaa vahingoittamatta.
Tulihan tämä sieltä. Digitaalipuntarin mukaan kalalla oli painoa 12.330 g ympärysmitta 54 cm ja pituuttakin 123 cm. Tarkistuspunnitus M-marketin vaa´alla korjasi todelliseksi painoksi 12.415 g.
Jouni tuumasi: ”Siellä se Matti varmaan pilven reunalla myhäilee tyytväisenä”.
Kuvan kalasta otti Reijo Enqvist ja kalan pulkalla jatkokäsittelyyn veti Olli Määttä.