Kalankasvatuksen vesistöhaittaan on kenties näkyvissä käänteentekevä ratkaisu. Kalankasvatuksessa käytettävä rehu ja kalojen ulosteet aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä. Vaikka kalojen ruokintatavat ja ruokinnassa käytettävä rehu ovat kehittyneet ympäristöystävällisempään suuntaan, ei ongelmasta nykymuotoisessa toiminnassa koskaan täysin päästä irti.
Varsinais-Suomessa, Uudessakaupungissa on onnistuneesti testattu suljettuun ravinnekiertoon perustuvaa kalankasvattamon, kasvihuoneen ja energiantuotannon yhdistelmää. Onnistuneessa symbioosissa kaikki tuotantomuodot tukevat toisiaan, eikä ravinteita kulkeudu vesistöön.
Kalankasvatuksesta jäävät ravinteet ja hiilidioksidi käytetään hyväksi kasvihuoneella. Kun ravinteet saadaan talteen, laitokselta pääsee ulos vain puhdasta vettä. Hiilidioksidi puolestaan parantaa viljelykasvien kasvua merkittävästi.
Kolmanneksi palaksi palapeliin on liitetty biokaasulaitos, joka tuottaa kalankasvatuksesta ja kasvihuoneesta syntyvästä perkuu- ja muusta biojätteestä energiaa. Energia käytetään kalankasvattamolla ja kasvihuoneella.
Koillismaan villiyrttihanke on ideoimassa toiminnasta paikallisiin oloihin muovattua versiota. Taivalkoskella ja Kuusamossa on useita kalanviljelylaitoksia, joita voitaisiin hyödyntää villiyrttien kasvihuonekasvatuksessa. Villiyrttien, kuten nokkosen, voikukan ja suolaheinän käyttö kiinnostaa yhä useampia ravintoloita.
Kuten usein hyvissä ideoissa, suurin haaste on talouskysymysten ratkaisu. Kenellä on voimavaroja ottaa kantaakseen investoinnit ja liiketoiminnan riski? Miten tuotannon ansaintalogiikka rakennetaan kestävällä tavalla?
Vaikka ratkaisemattomia kysymyksiä on paljon ja idea kuulostaa lennokkaalta, ei sitä pidä suoralta kädeltä tyrmätä. Suljetut ravinnekierrot ovat tulevaisuuden ruuantuotantoa, sillä väkilannoitteiden pääraaka-aineen fosforin on arvioitu riittävän enää muutamia vuosikymmeniä. Vesistöjen rehevöitymisen ratkaisemiseen kohdistuu yhä suurempi paine.