Hiljattain uutisoitiin hankkeesta, jonka tavoitteena on lisätä kalankasvatusta. Iijoella kartoitettiin yhdeksän kalanviljelyyn soveltuvaa paikkaa, joista nykyisellään on laitos viidessä paikassa.
Laskelman mukaan 1 000 kg:n fosforikuormituksen lisäyksellä voitaisiin kalatuotantoa kasvattaa 360 000 kiloa vuodessa. Tuhannen kilon fosforikuormitus tulisi jo olemassa olevien kalanviljelylaitosten kuormituksen päälle.
Luvut ovat mielenkiintoiset, kun mittatikuksi asettaa Rukan uuden jätevedenpuhdistamon. Laitoksesta saa päätyä Kesäjokeen ja sitä kautta Kitkajärven Kesälahteen 40 kg fosforia vuodessa. Kalankasvatuksen lisäys siis lisäisi Iijoen fosforikuormitusta 25 Rukan puhdistamon verran. Hankkeen tiedotteessa lisäystä luonnehdittiin maltilliseksi. Rukan puhdistamon fosforipäästöjä voi hyvällä syyllä luonnehtia olemattomiksi.
Laskelma osoittaa, kuinka Kuusamon jätevesikeskustelu nyrjähti kauan sitten mittasuhteiltaan. Jos Soilu- tai Maunujärven vaihtoehto olisi toteutunut puhdistamon sijoituspaikaksi, olisi kokonaiskuormituksen lisäys Iijokeen ollut täysin marginaalinen. Toki Rukan esimerkki osoittaa, että Torankijärven ravinnekuormitus pystytään minimoimaan nykytekniikalla, kunhan kirkonkylän puhdistamo joskus rakennetaan.
Keskustelua uudesta purkusuunnasta ei ole tarpeen avata. Oikeuden päätökset käytännössä jättävät Torankijärven ainoaksi mahdollisuudeksi.
Lihantuotantoon verrattuna kalankasvatus on ympäristölle vähemmän haitallinen vaihtoehto.
Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan vesistöjä rehevöittäviä typpi- ja fosforipäästöjä kalankasvatus aiheuttaa lihatuotteita enemmän, mutta kokonaisuudessaan kalankasvatuksen vastuulla on vain noin 2 prosenttia kaikista Suomen fosforipäästöistä. Typpipäästöistä kalankasvatus aiheuttaa 0,9 prosenttia.
Lihatuotteisiin verrattuna kasvatetun kalan hiilijalanjälki on pieni. ”Hiilipyrstönjälki” on keskimäärin vain kuudesosa naudanlihan hiilijalanjalanjäljestä.