Pääkirjoitus
Koillismaalla on vettä toistasataatuhatta hehtaaria. Kuusamossa 80 000 hehtaaria, Posiolla 40 000 hehtaaria ja Taivalkoskella 20 000 hehtaaria. Moni muu kunta olisi näiden lukujen suhteen kateellinen.
Vesistöt ovat pääosin puhtaita ja niistä löytyy monenlaista kalaa. Kalastuksella onkin pitkät perinteet alueella. Varhaisina historiallisina aikoina Koillismaan ylämaissa käytiin kalassa kaukaa rannikkoseuduilta ja kalastusrajoista kiisteltiin jo tuolloin.
Kalastus on ollut monelle koillismaalaiselle perheelle aikanaan tärkeä leivän jatke, erityisesti siihen aikaan, kun elettiin pitkälle luontaistaloudessa. Kalat ja kalastus näyttelevät edelleen melkoista osaa koillismaalaisessa elämänmenossa, vaikka muodot ovat muuttuneet.
Perinteinen nuotilla, rysillä, verkoilla ja katiskoilla kalastus on vähentynyt kokonaisuudessaan paikallisten keskuudessa, eikä saaliilla ole toimeentulon kannalta enää sitä merkitystä, mitä joskus. Sen sijaan kalastuksesta on tullut joillekin päätoiminen ammatti.
Käytännön kalastusta harjoittavien ikä alkaa kuitenkin jo painaa. Ala kaipaa uusia toimijoita ja parhaillaan asiasta innostuneita koulutetaan kalastajiksi. Koulutus on paljolti käytännön läheistä ja siinä perehdytetään kurssilaisia aivan ruohonjuuritasolla erilaisiin kalastustekniikoihin, välineisiin ja kalastuspaikkoihin.
Koillismaa on siinäkin mielessä hyvässä asemassa, että tänne on rakennettu aikoinaan kalasatamia, jotka täyttävät nykyajan hygieniasäädökset.
Viime vuosina lähiruoka-asia on tullut entistä tärkeämmäksi. Yksi lähiruoka on paikallinen kala. Kala on terveellistä ruokaa. Sen myötä kysyntä kasvaa koko ajan ja on odotettavissa, että myös raaka-aineen hinta nousee. Tämä antaa uutta intoa alalla jo työskenteleville ja uusille alalle tulijoille.
Pohja sille, että kalastuksesta löytyy ammatti, näyttää Koillismaan osalta hyvälle. Kun tähän lisätään vielä saaliskalojen monipuolistuminen muikusta muihin lajeihin ja jalostusasteen nosto, ei ole estettä elinkeinon laajentumiselle ja uusille työpaikoille.