Pääkirjoitus
Kalle Päätalon kuolemasta on vierähtänyt jo muutamakin tovi, mutta hänen perintönsä edustaa edelleen Koillismaata mitä parhaimmalla tavalla. Päätalo lienee edelleen tunnetuin koillismaalainen ja on hyvä, että hänen teksteihinsä tartutaan yhä uudelleen myös elävän kuvan muodossa.
Päätalon tekstit muovautuvat mainiosti valkokankaalle, minkä huomasivat jo mestariohjaajat Mikko Niskanen ja Edvin Laine aikoinaan.
Jo yhden Päätalo-elokuvan ohjannut ja miehen tuotantoon intohimoisesti mieltynyt elokuvantekijä Hannu Kahakorpi puuhaa nyt seuraavaa, Kallen sotavuosiin sijoittuvaa elokuvaa. Elokuvahankkeelle on syytä toivoa myötäisiä tuulia, sillä Kahakorvella on mielessään vielä suurempikin suunnitelma.
Ohjaaja haaveilee jalostavansa koko Iijoki-sarjasta televisiosarjan. Tämäntyyppinen suurhanke olisi Taivalkoskelle ja Koillismaalle valtavan merkittävä paitsi taiteellisesti, myös taloudellisesti. Se toisi alueelle työtä ja ison kasan tuotantoeuroja, kunhan vain mahdollisimman suuri osa tuotannosta toteutettaisiin tarinoiden alkulähteillä.
Koillismaalla on kuvattu Päätalo-filmien lisäksi useita muitakin elokuvia, kuten Moskua ja viimeisimpänä ulkomaalaista Hannaa. Varmaa on ainakin se, että nämä maisemat sopivat valkokankaalle vallan mainiosti.
Televisiosarja vaatinee toteutuakseen ainakin sen, että myös yleisö ottaa tulevan Päätalo-filmin omakseen. Jos ja kun tv-sarjahanke joskus toteutuu, tulee siitä varmasti hieno läpileikkaus paitsi Koillismaan, myös koko kansakunnan lähihistoriaan.
Sovittamalla Päätalon kaltaisia historiallisia kirjailijoita elokuviksi ja televisioon varmistetaan myös se, että nuoremmastakin väestä ainakin osa tutustuu tähän kertomaan. Iijoki-kirjojen kaltaisten tiiliskivien kahlaaminen läpi kun ei välttämättä ole lyhytjänteiseen elämäntyyliin tottuneelle nuorisolle sitä kaikkein mielekkäintä vapaa-ajan tekemistä.