Turhaan ei Pölkky-teatterin esittämän Luponmakaajat-näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja Elsa Ruokangas ollut työstänyt Kalle Päätalon näytelmää 7-8 vuotta, sillä lopputulos oli aivan mykistävä.
Haaste on täytynyt olla melkoinen, kun käsikirjoituksessa aineistoa ja roolihenkilöitä on ollut paljon ja karsittavaa on taatusti riittänyt. Nyt teatterin lavalla eri rooleissa nähtiin 16 henkilöä, joista osa näytteli vielä montaa eri roolia. Kaikkein parasta oli se, kun näyttelijöiden joukossa oli kaikenikäisiä.
Synkät pilvet täyttivät taivaan, kun väki ajeli perjantai-iltana kohti Jokijärven maisemia, mutta loppujen lopuksi illasta tuli kaunis ja tunnelmallinen jo säänkin puolesta. Se täydensi oivallisesti loistavaa esitystä, josta ei tunnetta eikä tapahtumia puuttunut.
Näytelmä kertoo jätkien odottelusta uiton alkamista, makaavat luppoa kämppäkartanolla nälissään ja tupakantuskissaan. Viimeisetkin leipäpalaset jaetaan (yhtä lukuun ottamatta) ja porukalla pidetään huolta nuorimmasta Napeksesta, joka oli karannut uitolle koettuaan huonoa kohtelua huutolaispoikana ollessaan. Naperoa esittävä Niko Keränen suoriutui roolistaan loistavasti.
Hyvistä roolisuorituksista kannattaa nostaa tietenkin Luton-Kauhua esittänyt Pasi Kivimäki, Koppelikatoa ja poliisia esittänyt Ahti Nevanperä ja Hartsuherraa, upseeria ja pappia esittänyt Martti Pesämaa, joka pystyi jopa muuttamaan ääntään, kun roolit vaihtuivat.
Pesunkestävänä eteläpohjalaisena jäin ihmettelemään, miten Posiolla syntynyt Kivimäki osasi Pohojanmaan murteen täydellisesti aksentteineen päivineen. Se oli musiikkia korvilleni puhumattakaan, kun hän lauloi oman kansallislaulumme Isontalon Antti ja Rannanjärvi. Tähän eivät ole pystyneet edes Kansallisteatterin näyttelijät.
Myös näytelmän tanssikohtaukset olivat nautittavaa katseltavaa. Erityisesti kämpän emännän Iidan tanssi partnerinsa kanssa oli kepeää ja siinä näkyi liikunnan ilo sen parhaimmassa muodossa. Iidaa esittänyt Eeva Karjalainen selvisi monipuolisesta roolistaan erinomaisesti.
Oma lukunsa näytelmässä ovat hyvät soittajat ja laulajat. Näytelmä perustuu paljon lauluihin, jotka tällaiselle vanhemmalle teatterissa kävijälle nostattavat tunteet pintaan. Itselle kaikkein koskettavinta olivat hartaushetken musiikkiesitykset.
Päätalon Luponmakaajat-näytelmä on nyt Pölkky-teatterilla kantaesityksenä, koska se ilmestyi jo vuonna 1995. Aikansa hiottuaan Kalle lähetti käsikirjoituksen Lahden kaupunginteatterille. Sitä ei kuitenkaan saatu esityskuntoon ja käsikirjoitus päätyi lopulta lahtelaisen kirpputorin kautta Päätalo-instituuttiin. Hyvä, että Ruokangas on jaksanut tehdä töitä käsikirjoituksen kanssa ja hyvät näyttelijät kruunaavat kaiken.
Jokaisessa arviossa pitäisi olla kuulemma jotain huonoa sanottavaa. Nyt ei ole.
Sisko Ojajärvi