Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan ja Oulun kaupunginkirjaston järjestämään symposiumiin kirjaston Pakkala-saliin kokoontui monisatapäinen yleisö kuuntelemaan tiedeyhteisön ja Kalle Päätalon perheen puheenvuoroja kirjailijan syntymän satavuotispäivän kynnyksellä. Tieteenaloista olivat edustettuina suomen kieli, kirjallisuus, hoitotiede, lääketiede ja historia.
Perheen puheenvuoron Oma isä ja isoisä tutkimuskohteena pitivät Leena ja Kalle Päätalon tytär, valtiotieteiden maisteri, psykologi ja lisäksi sosiologiaa opiskellut Riitta Päätalo sekä hänen tyttärensä, viittä vaille filosofian maisteri, äidinkielen, englannin ja ruotsin opettajaksi pian valmistuva Vilja Päätalo.
-Isä arvosti yli kaiken opiskelua. Hänelle oli hyvin tärkeää että meillä molemmilla tyttärillä oli korkeakoulututkinto. Nyt jo edesmennyt sisareni Elina oli koulutukseltaan puheterapeutti. Isä itse oli professori ja Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan kunniatohtori. Promootio Oulussa oli vuonna 1994 kaksi viikkoa isän keuhkosyöpäleikkauksen jälkeen. Kuitenkin hän halusi ja jaksoi tulla tohtoripromootioon, Riitta Päätalo kertoo.
Riitta Päätalo totesi, että on täysin harvinaista, että oma isä ja isoisä on kertonut oman ja sukunsa tarinan tarkasti muistiin.
– Kalle Päätalolla on meille kolme erilaista merkitystä: tieteellinen Kalle, romaanien Kalle, meidän isä, isoisä, appiukko, ihminen jonka kanssa elimme. En tunne kirjojen Kalle Päätaloa vaan tunnen viimeiset 40 vuottansa eläneen miehen. Myöhempi Kalle ei ole niin mielenkiintoinen kuin kirjojen Kalle ensimmäisten 40 vuotensa aikana, Riitta Päätalo kertoo
Päätalo kertoo, että isän ammatissa ei ollut mitään ihmeellistä, hän oli aina kotona ja kirjoitti.
– Tietenkin myös me muu perhe elimme hänen kuplassaan. Hän eli aina sitä aikakautta josta kirjoitti. Vuodet rytmittyivät kirjoittamisen mukaan. Keväällä odotimme että kirja valmistuisi, jonka jälkeen pääsimme lähtemään lomalle Taivalkoskelle.
Riitta Päätalo muistutti, että murteilla on ollut keskeinen rooli kirjoissa.
– Tänään on tullut esille se, että isä kirjoitti tarkoituksellisesti murteella päämääränään kielen tallentaminen. Sari Keskimaan esitelmässään käsittelemä Kallen kieli ei ole samaa kuin meidän kieli. Isä ei puhunut erityisen murteisesti kotona, hän käytti enimmäkseen yleiskieltä, Riitta Päätalo muistelee.
Vilja Päätalo uskoo, että vaarinsa pitäisi tärkeänä, että hänen teoksiaan on tutkittu.
– On hienoa, että nyt on olemassa akateemista tutkimusta vaarin tuotannosta. Erityisen hienoa on monitieteellisyys, joka on täällä tullut esille. Kirjat ja artikkelit sopivat materiaaliksi monen alan kursseille. Vaari pitäisi tärkeänä, että teoksia on tutkittu. Itsekin suunnittelin tekeväni graduni Kalle Päätalosta, mutta päädyin eri aiheeseen, Vilja Päätalo kertoo.
Vilja Päätalo tutustui vaarinsa kirjoihin jokunen vuosi sitten.
– Luin muutamia vuosia sitten Iijoki-sarjan ja kirjoitin siitä blogia. Hiljattain luin Koillismaa-sarjan ja pidin myös siitä. Olen siis 90-lukulainen Kalle Päätalo –fani. Olin kahdeksanvuotias kun vaari kuoli. En ehtinyt tuntea häntä paljoa, mutta kirjojen kautta olen päässyt tutustumaan häneen.
Päätalon tuotannosta on tehty tutkimuksia suomen kielen, hoitotieteen, lääketieteen, historian ja kirjallisuuden aloilta. Riitta Päätalo kertoi pohtineensa Vilja Päätalon kanssa, miltä muulta alalta tutkimusta voitaisiin vielä tehdä.
– Mielestämme voitaisiin tehdä seksuaalisuuden tutkimusta. Käsiteltiinhän vasta iltapäivälehden lööpissä sata vuotta sitten syntyneen miehen seksielämää. Asiaa voitaisiin tutkia tieteellisesti taivalkoskelaisessa kontekstissa, jossa vaikuttaa esimerkiksi uskonnollisuus, Riitta Päätalo pohtii.
– Täällä on kuultu kuinka Iijoki-sarja on suomen kielen tutkijan aarreaitta ja runsaudensarvi. Voitaisiin tutkia taivalkoskelaista murretta mitä se on nykyään ja miten se vertautuu teoksiin. Tutkimusta voisi tehdä psykologian ja sosiologian aloilta, esimerkiksi miten naiset ovat olleet alistettuja ja miehet ylistettyjä. Tosin kirjoissa on todella vahvoja naisia, se on iso juttu. Heistä voi lukea esimerkiksi Karoliina Timosen uutuuskirjasta, Päätalo jatkaa.
Tutkimuslistaan hän lisäsi vielä lääketieteellisen tutkimuksen.
– Oli iso järkytys huomata kirjoista sodanjälkeinen keuhkotaudin tappavuus. Nuoria hyväkuntoisia ihmisiä kuoli tautiin, meni useita vuosia ennen kuin tauti saatiin haltuun. Iijoki-sarja sopii monelle eri tutkimusalalle monimuotoisuutensa vuoksi, Riitta Päätalo innostaa tiedeyhteisöä.
Symposiumin lisäksi Oulun kaupunginkirjasto järjesti Päätalo-matinean lauantaina.