Suomen suosituin vaellusreitti Pieni Karhunkierros on ensi kesänä entistä paremmassa kunnossa, kun reitti on talven aikana pohjustettu kalliomurskeella. Mursketta on ajettu reitin pohjalle talven aikana moottorikelkoilla.
Kalliomurskeen ajo Karhunkierrokselle Oulangan kansallispuistoon on herättänyt myös kysymyksiä, sopiiko murske kansallispuiston luontoon. Aiemmin reitillä on käytetty pitkospuita ja puuportaita.
Niillä osilla, missä pitkoksia ei ole ollut, vuosikymmenten kulutus ja miljoonat askeleet ovat nostaneet esille puiden juuret ja kivet. Polku-ura on maastossa varsin näkyvä.
Pienen Karhunkierroksen kiertää vuosittain 60 000 ihmistä. Päivässä kierrettävän reitin suosio on kasvanut vuosi vuodelta ja suuntaus on sama ympäri Suomen. Nimenomaan päiväreittien suosio kasvaa. Harva retkeilijä viitsii enää yöpyä metsässä, vaan liikkeellä halutaan olla mukavasti pienen repun kanssa. Koko 80 kilometrin pituisen Karhunkierroksen vaeltaa arviolta vain muutamia tuhansia ihmisiä vuosittain.
Pienen Karhunkierroksen kävijämäärä aiheuttaa päänvaivaa puiston kunnossapitäjille. Tasaisen vauhdin taulukolla kierroksen kiertää vuosikymmenen aikana vähintään 600 000 luonnonystävää. Vaikka valtaosa vaeltajista ymmärtää kansallispuiston ainutlaatuisuuden ja kunnioittaa sen luontoa, ei suuri määrä ihmisiä voi olla jättämättä jälkeään maastoon.
Kalliomurske on todettu taloudellisimmaksi ja samalla myös luontoystävällisimmäksi tavaksi peittää ja estää reitin kuluminen. Kalliomurske pistää silmään ensimmäisinä vuosina, mutta maastoutuu sitten, kun alueen kasvit valtaavat polkua.
Jäljelle jää polku, joka on paljon huomaamattomampi kuin nykyinen korkeiden juurten ja kivenmurikoiden sävyttämä ura.
Pitkospuiden lisääminen olisi toinen vaihtoehto. Niiden ongelma on lyhyt käyttöikä ja kalleus. Pitkospuukilometri maksaa lähes yhtä paljon kuin kilometri metsäautotietä ja pitkospuut on uusittava vuosikymmenen välein. Lisäksi pitkospuut ovat sateella liukkaita.
Kokonaan pitkospuut eivät häviä, vaan niitä rakennetaan jatkossakin paikoille, jossa kalliomurskaa ei voida käyttää.
Kansallispuistoilla on kaksi päätehtävää. Ne turvaavat luonnon monimuotoisuutta ja antavat ihmisille mahdollisuuden rentoutua luonnossa.
Tärkeintä on silti arvokkaan luonnon säilyttäminen jälkipolville. Ihmisen toiminnan Oulangan kansallispuiston herkässä luonnossa on oltava mahdollisimman vähän näkyvää.
Polkujen sorastaminen on yksi tapa varmistaa, että ihmisen vaikutus puistossa jää mahdollisimman pieneksi.