Kämäräisen suureen valoisaan tupaan astuessa näkee heti, että talossa on vietetty juhlia. Tuvan pöytää kaunistavat monet värikkäät kukkakimput, joita viikonloppuna käyneet ystävät ja yhteistyökumppanit olivat tuoneet. Tuolloin juhlittiin Ynnää ja Yökköä, navetan viidettä ja kuudetta 100-tonnaria.
– Kyllä 100-tonnari navetassa on tilalle niin iso juttu, että sitä kannattaa juhlia, myöntää tuottajapariskunta kuin yhdestä suusta.
Lehmästä tulee 100-tonnari sitten kun se on tuottanut 100 000 litraa maitoa. Helmikuussa näihin lukemiin ylsi Kämäräisen Ynnä. Se on tuorein, järjestyksessä kuudes 100-tonnari tilalla. Viimeisimmät kaksi 100-tonnaria ovat vuonna 2007 syntyneitä ja heruttivat ennätyslitransa 10 tuotantokauden sisällä.
– 100 tonnia on todella paljon, siihen ei kaikilla kuusamolaistiloilla päästä koskaan, sanoo Kuusamon Osuusmeijerin toimitusjohtaja Jouni Määttä.
Viisi samaan aikaan lypsävää 100-tonnaria on Määtän mukaan valtakunnallisestikin harvinaista. Se kertoo hyvästä eläinaineksesta ja nuorten tuottajien ammattitaidosta. Kämäräisten tilalla tehdään oikeita asioita hyvin. Sattumasta ei voi olla kysymys kun tilan lyhyessä tuotantohistoriassa 13-14 prosenttia karjasta on 100-tonnareita.
Hyviin lukemiin ei ole yhtä ainoaa selitystä. Väkirehua lisäämällä tuotantomäärää voisi nostaa, mutta tuottajat uskovat sen kasvattavan riskejä.
– Ei meillä lehmiä väkisin kiritetä maksimiin. On tärkeää, että eläimellä on hyvä kasvuympäristö koko elinaikansa. Meidän tavoitteenamme on kestävä, terve, hyvinvoiva ja pitkäikäinen lehmä. Jatkuvuus on asia, johon tilalla kannattaa investoida, miettivät Kämäräiset.
Kämäräisen pariskunnalla on ikää vasta 36 vuotta, mutta tila on ollut heidän vastuullaan jo pian 11 vuotta. Petäjävaarassa sijaitseva tila on Jukan kotipaikka, hänen pappansa rakentama rintamamiestila. Jukka isännöi tilaa nyt kolmannessa polvessa. Jorma-isän sairastuttua sukupolvenvaihdos tapahtui ja Jukasta tuli isäntä nopeutetulla aikataululla.
Tila elää lypsykarjalla. Keskittyminen tuntuu tuottajista viisaalta ratkaisulta. Töiden organisointia ja arjen hallintaa helpottaa se, että tuottajan ei tarvitse revetä samaan aikaan moneen suuntaan.
Kämäräisten navetta on kasvanut nykyisiin mittoihinsa maltillista tahtia. Nyt siellä on 36 lehmää, kun Jukan ja Lauran aloittaessa nuppiluku oli 20 kieppeissä. Vuodessa tila lähettää noin 360 000 litraa maitoa Kuusamon Osuusmeijerin kautta Kuusamon Juustolle. Suomalaiseksi lypsykarjatilaksi se on keskisuuri.
Tämänhetkinen koko tuntuu tuottajista hyvältä. Normaalitilanteessa he suoriutuvat tilan töistä ilman ulkopuolista työvoimaa, sillä navetta on kooltaan kahden hoidettava. Eläinten huolenpidon lisäksi touhua riittää myös viisilapsisen perheen tuvassa. Niinpä Jukan vanhempien, Jorman ja Arjan, päivittäinen apu on suuressa arvossa.
– Olemme tähän asti investoineet joka vuosi määrätietoisesti ja maltillisesti. Viimeksi rakensimme nuorkarjalle yksinkertaisen pihattorakennuksen.
Nyt suunnitelmissa ei ole suuria investointeja, sillä navetan nykyinen koko kestää eläinmäärän vaihtelua ja tilaa on riittävästi lypsyyn. Lisäkasvu vaatisi valtavasti sekä työtä, että rahaa.
Nuorten tuottajien investointihaluja hillitsevät myös epävarmat tulevaisuuden näkymät. Seuraavan hallituksen maatalouspolitiikka, eläinsuojelulain uudistaminen, maidon kulutus ja hinta sekä paikallisen meijerin kohtalo mietityttävät.
Lypsykarjatilojen määrä Suomessa on viimevuosina laskenut reippaasti. Kuusamon kaupungin maaseutuasiamies Laina Hekkalan mukaan täällä lasku on ollut rajua: vuonna 2012 tiloja oli 78, mutta viime vuoden lopulla enää 47.
Kämäräiset vahvistavat tilastoissa näkyvän suuntauksen. Tunnelma tuottajien keskuudessa on ollut pahimmillaan synkkä. – Lopettamistahti on ollut liian kova. Toimivat tilatkin ovat lopettaneet kun tulevaisuudenusko ja jaksaminen ovat loppuneet, arvelee Jukka.
Kämäräisten mielestä nyt on hyvä hetki vetää henkeä, miettiä tulevaa ja toivoa päättäjiltä vaalikauden yli kantavia päätöksiä.
– Eteenpäin mennään kun tähän on ryhdytty. Me uskomme kotimaisen ruoan kysyntään ja toivomme, että kotimaisuutta painotettaisiin nykyistä enemmän julkisissa hankinnoissa.
Lypsykarjatilalla jokainen päivä on työpäivä. Tilalla herätään joka aamu ennen viittä navettaan. Siellä odottavat joka-aamuiset työt: aamulypsy, eläinten ruokinta ja navetan siivoaminen. Kahdeksan maissa aamuaskareet on suoritettu ja vuorossa on aamupala.
Yhdeksän aikoihin tankki on täynnä ja isäntä on valmis tilan muihin töihin. Kesällä huomattava osa ajasta kuluu peltotöiden parissa. Nurmilta pitää saada korjatuksi ja paalatuksi kaksi laadukasta satoa kasvukaudessa. Koska nurmipellot sijaitsevat hajallaan ja osa kaukana tilakeskuksesta, kuluu iso osa isännän ajasta traktorin selässä tien päällä. Talvella aikaa vievät koneiden pikkuremontit, koneiden huolto sekä lumityöt.
Emännän päivät kuluvat navettatöiden lisäksi paperitöissä ja lapsiperheen arjen pyörittämisessä.
Neljän maissa iltapäivällä on taas kiire navettaan, sillä lehmät rakastavat rutiineja ja ovat tottuneet hyvin säännölliseen päivärytmiin. Aamun askareet toistuvat ja normipäivän työt on tehty pian kuuden jälkeen. Navettatunteja päivään mahtuu noin kuusi. Tämä päivärytmi toistuu kun mitään yllättävää ei tapahdu. Eläinten sairastuminen, poikiminen, keinosiementäminen ja koneiden korjaustarpeet tuovat vaihtelua päivien sisältöön. Navettatyöt eivät jää pikkusairastumisen takia väliin, sillä korvaavaa työvoimaa ei ole nopealla aikataululla saatavissa.
Kaiken tämän jälkeen isäntäpari on työn terveesti väsyttämä. Uni tulee maanittelematta ja maistuu hyvältä.