Kam­paa­jan tytär ra­kas­tui hää­ku­vas­toi­hin – per­mik­siä ja jup­pi­kuk­ku­loi­ta­kin on vään­net­ty

Hiushuoneen Tarja Säkkinen on toisen polven kampaamoyrittäjä.

Kuva: Riina Puurunen

Silloin, kun minä olin pieni tyttö, ihmiset menivät naimisiin sunnuntaisin, muistelee Tarja Säkkinen.

– Äiti otti minut sunnuntaisin mukaan liikkeeseen. Minulla oli siellä selailtavana paksuja mustavalkoisia katalogeja hääpuvuista ja -kampauksista. Ne olivat kauneinta mitä tiesin.

Tarja Säkkinen on kampaamoyrittäjä toisessa polvessa. Äidin parturi-kampaamo Tainasta tuli Tarjan yritys.

– Minulla ei ollut nuorena haavekuvia omasta parturi-kampaamosta. Tiesin mitä yrittäminen on.

Kun Tarja sai hääkuvastot myöhemmin omakseen, ne näyttivät edelleen satukirjoilta, jotka olivat täynnä prinsessoja.

– Ehkä se halu alalle ja kokonaisuuksien tekemiseen sai alkunsa niistä sunnuntaista äidin liikkeessä.

Hiushuoneen yrittäjä ja omistaja Tarja Säkkinen valmistui parturi-kampaajaksi vuonna 1986. 30 vuotta alalla on pitkä aika. Kokemuksella on roolinsa, mutta oikeasti ammattitaidon ratkaisevat kyky uudistua, halu kouluttautua ja pysyä ajassa kiinni.

50 vuotta täyttävä Säkkinen arvostaa nuorten kollegojensa seuraa.

– En ole koskaan halunnut tehdä töitä yksin, koska pelkään jämähtäväni. En ole koskaan valmis. Saatan kysyä nuorilta kollegoilta mielipidettä esimerkiksi värjäyksessä. Arvostan heidän tuoreita näkemyksiä.

Tarja Säkkinen on kiinnostunut muodista. Hiustrendien seuraaminen tarkoittaa hänelle kokonaisuuksien seuraamista.

– Onneksi nykyään voi olla muodikas oman persoonansa kautta, ei pelkästään näyttämällä trendilehden mallilta.

80-luvulla väännettiin permiksiä kädet verillä.

– Katsoin nykyisessä Vanhassa Mestarissa valokuvia Brassin synttäreiltä. Löysin sieltä muka itseni, ja ihmettelin miksi olen noiden ihmisten seurassa. En se ollutkaan minä, mutta minulla oli, niin kuin kaikilla, permanentti ja juppikukkula.

Etuhiukset nostettiin geelillä otsalta ylös.

– Se oli sitä aikaa, kun kaikkien piti menestyä, ja menestyminen tarkoitti rahaa ja hienompaa autoa kuin muilla.

Tarja Säkkinen on tyytyväinen omaan menestykseensä: perhe, koti, oma liike, rauhallinen elämä, läheiset ja terveys. Vaikka yrityksen kasvattaminen käy aika ajoin mielessä, parturi-kampaamon pyörittäminen, yhden työntekijän ja yhden tuolivuokralaisen pitäminen, on saanut riittää.

– Olisi ihana palkata lisää työntekijöitä, mutta riskit ovat liian suuret. Siksi Kuusamossakin on niin paljon yhden ihmisen parturi-kampaamoja, koska työntekijän palkkaaminen pelottaa. Mitä jos työntekijä ei tuokaa taloon tarpeesi rahaa, tulee sairaslomia tai äitiysvapaita, mutta tilavuokrat on silti maksettava. Valtio ei kyllä ole tehnyt työpaikkojen tekemistä kovin helpoksi meille pienyrittäjille.

Tarja Säkkinen teki töitä Oulussa ja Helsingissä ja palasi Kuusamoon samassa virrassa monen ikätoverinsa kanssa. Vuodesta 1989 hän on työskennellyt Sokos-keskuksessa: ensin äitinsä parturi-kampaamo Tainassa, sitten yhteisyrityksessä Leikkuteekissä ja nyt omassa Hiushuoneessa.

Pitkään alalla olleella on pitkiä asiakassuhteita.

– Kukahan heistä on se rohkein, joka sanoo ensimmäisenä, että olet Tarja kertonut tämän jutun jo 50 kertaa, Tarja Säkkinen nauraa.

Kun yrittäjän työpäivä on ohi, Tarja Säkkinen menee koiran kanssa lenkille ja mieluiten metsään. Kuusamoon palaaminen tuntuu edelleen, ja varsinkin nyt viisikymppisenä, hyvältä ratkaisulta. Aivan yhtä hyvältä ratkaisulta tuntuu kampaamoyrittäjyys.

– Toivottavasti voin jatkaa eläkeikään saakka. Tämä on mun juttu.