Kuusamon musiikkiopiston pienten oppilaskonsertti sai joulun alla riehakkaan lopun, kun Kamulaiset- ensemble kiidätti Abban kestohitin Money, money, money illan päätteeksi puuhakkaaseen finaaliin. Anna (sello) ja Eevi Jaakkonen (viulu), Annika Härkönen (piano), Vilma Luukkonen (viulu) sekä Maija Meriläinen ja Emilia Leivo (harmonikka) saivat esitykseen hyvää puhtia ja energiaa sovituksen (Signe Kyllönen) toimiessa todella hyvin.
Eevi Jaakkonen jatkoi esiintymisiään vielä Beethovenin rakkauden tunnustuksellisen teoksen mainioissa merkeissä ja Annika Härkönen puolestaan nelikätisissä Anni Pulkkasen kanssa. Nelikätisiä pianoesityksiä kuultiin toki muitakin. Anna Jaakkola & Jenni Kylmäluoma, Lumina & Malena Päivärinta, Ellen & Eleonoora Turpeinen sekä Helen & Linda Kämäräinen tulkitsivat kaikki kamarimusiikillisesti ehjiä kokonaisuuksia. Helen ja Linda Kämäräisen esityksestä jäi erityisesti mieleen kaunis ja musikaalinen ote sekä taitteiden tyylikkäät kamarimusiikilliset toteutukset.
Pianistien panos konsertissa oli muutoinkin ihailtava. Eino Pitkäsen soitto oli tarkoin jäsenneltyä ja Aada Turpeisen ja Ida Aikkilan Haydnin sonaatin (XVI:1) Andante sujui mallikkaasti. Olivia Kantola todisti jälleen kerran olevansa sekä suvereeni esiintyjä että kuunteleva ja keskittynyt teostensa tulkki. Aino Hietalan ”teräsnäpit” tekivät puolestaan taitavaa jälkeä. Ainon soitossa on tahdonvoimaa kuin pienessä pitäjässä.
Viulistit olivat myös iskussa. Annika Tornbergin tulkitsema Paganinin Cantabilen sointi ja herkkä ote paranivat vain loppua kohden ja Vilma Luukkosen soitto sen kuin paranee esitys esitykseltä. Trottin Puppet show taittui Vilmalta suvereeniin tyyliin ja viulun sointi oli ruhtinaallista kuultavaa. Selina Sippola ja Miia Keränen saivat myös viulunsa hyvään vireeseen ja molempien ote on mennyt hienosti eteenpäin.
Sellisteillä tuntui olevan vaikeuksia viritysten kanssa kauttaaltaan, eikä ilmanalan muutokset tuota ongelmaa vähentäneet. Minja Kilpijärven vapaiden kielten pizzicatot kajahtivat silti nautittavasti ja Natalia Säkkisen Bile-biisissä oli meininkiä kuten Senni Oikaraisen cowboy- fantasiassa. Kamilla Kostiaisen Dvorakin sinfonian adagio kärsi juuri sekä virityksellisistä että puhtausongelmista, mutta soi kuitenkin loppua kohden aina paremmin ja paremmin.
Olli-Pekka Pulkkasen huilusointia sai ihailla Purcellin kauniin Airin tahdeissa ja samalla ihmetellä nuoren (vasta huilunsoiton opinnot aloittaneen) suunnattoman nopeaa kehitystä. Lavalla oli kuin vanha kehäkettu ja ote oli visuaalisestikin lumoavaa katseltavaa.
Jenni Ronkaisen (huilu) tulkitsema Varpunen jouluaamuna oli myös sisäistynyttä kuultavaa samoin kuin Jenna Veteläisen ote kitaran kanssa. Mozartin Turkkilainen marssi oli rytmikkäästi sähäkkä ja asemanvaihdot sujuivat Jennalta kuin tanssi - eteenpäin on menty salamavauhtia vajaassa vuodessa!
