Pääkirjoitus
Kansalaisopistoja uhkaa rahapula ja toiminnan näivettyminen, jopa kokonaan alasajo. Opetus- ja kulttuuriministeriössä on vireillä suunnitelma, jonka mukaan vapaan sivistystyön rahoitusta oltaisiin vähentämässä jopa 20 miljoonalla eurolla (KS 7.11.2013).
Taustalla on tietenkin valtion heikko rahatilanne, jossa kaikesta pyritään leikkaamaan. On uhka, että jopa noin 90 pientä tai kymmenen suurta kansalaisopistoa lopetettaisiin.
Erityisesti Lapissa on asiasta noustu takajaloilleen. Lapin opistopiiri on laatinut julkilausuma, jossa se vastustaa ministeriön hanketta.
Esimerkiksi Posiolla on tehty lukukaudella 2010-2011 selvitys, mikä merkitys kansalaisopistolla paikkakunnalle ja sen asukkaille on. Posion kyselyn tulokset voidaan varmasti yleistää koskemaan koko kunta- ja kansalaisopistokenttää.
Kansalaisopisto koetaan hyvin monitahoiseksi organisaatioksi. Se on tärkeää vapaa-ajan toimintaa, jossa voi vapaaehtoisesti osallistua ja kasvattaa itsetuntoa erilaisten ihmisten seurassa, missä tittelit eivät paina.
Monessa kunnassa kansalaisopistojen tarjonta on hyvin monipuolista ja siellä oppii niin käden kuin teorian taitoja. Suuri osa kuntalaisista osallistuu jollain tavoin kansalaisopiston kurssitoimintaan.
On paljon sellaisia ihmisiä, joilla ei ole oikeastaan muita harrastuksia kuin kansalaisopistojen piiri(t). Samalla kun opistossa opiskellaan, siellä nähdään tuttuja ja ystäviä. Yksinäisille henkilöille kansalaisopisto voi olla se ainoa sosiaalisten kontaktien paikka.
Luulisi, että kansalaisopistojen merkitys nähtäisiin myös valtion taholta tästä näkökulmasta. Ihmisille voidaan tarjota harrastuksia ja sosiaalisia kontakteja kaiken kaikkiaan harvinaisen halvalla. Mitä sitten, jos pienten paikkakuntien kansalaisopistotoiminta lakkaa? Mitä ja missä ihmiset harrastavat? Keitä he enää näkevät?
Kaikkea ei pitäisi ajatella pelkästään euron kuvat silmissä, vaan muistaa inhimillisyys.