Euroopan parlamentti hyväksyi viime torstaina yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista koskevan mietinnön. Suomen kannalta oli tärkeää, että kansalliset tukemme voivat jäädä ennalleen. Rajoitukset nykyisiin kansallisiin tukiin eivät tämän jälkeen voi olla hyväksyttäviä.
Parlamentin tekemän äänestyspäätöksen mukaan tuotantoon sidottuja tukia tarvitaan tietyillä alueille, luonnonhaittakorvausta pitää jatkaa ja sen tehokkuutta pitää lisätä. Nämä kaikki ovat Suomelle tärkeitä asioita.
Euroopan unionin budjetista suuri osa on maatalousrahoja. Maatalouden merkitys on edelleen kasvanut sitä mukaan, kun uusia Itä-Euroopan maita on liittynyt unionin jäseneksi.
Kun Suomi liittyi aikoinaan Euroopan unioniin, pelättiin mitä kansalliselle maataloudelle tapahtuu. Pahimmissa uhkakuvissa arveltiin, että maatalous loppuu lähes kokonaan Suomesta tai tänne jää korkeintaan lypsykarjaa, sekin Etelä-Suomeen.
Näin ei ole kuitenkaan onneksemme tapahtunut, vaan maataloutta harjoitetaan yhä edelleenkin koko Suomen mittakaavassa. Tosin Suomenkin sisällä on aika ajoin käyty kiivasta keskustelua tukipolitiikasta, ja mille alueille ja tuotantosuunnille tukea tulisi kohdentaa. Tällä hetkellä sisäiset kiistat ovat kuitenkin laantuneet.
Vaikka maatalous ja siihen liittyvä tukipolitiikka herättää joskus kärjekkäitäkin mielipiteitä, ihmiskunta tarvitsee ruoantuotantoa. Siitä ei päästä mihinkään.
Joidenkin mielestä maataloustuotannon tulisi tapahtua sellaisilla alueille, missä tuotantokustannukset ovat kaikkein alhaisimmat ja esimerkiksi Suomen kaltaisissa maissa maataloustuotantoa ei olisi järkevää olla juuri lainkaan. Onneksi tällaiset näkemykset ovat viime aikoina vähentyneet.
Maataloustuotantoa voi harjoittaa myös hieman heikommin kannattavilla alueilla. Ei ole nimittäin järkevää rahdata kaikkia elintarvikkeita satojen tai jopa tuhansien kilometrien päästä kuluttajille. Mitä lähempänä ruoka on tuotettua, sitä parempi on.
Tavan takaa saamme myös kuulla uutisia siitä, kuinka jotkut tietyt elintarvikkeet ovat aiheuttaneet sairauksia, jopa kuolemantapauksia. Suuri massatuotanto on tässäkin tilanteessa helpommin haavoittuva kuin paikallinen lähiruoka. Vaikka olemme EU:ssa tarvitsemme edelleen omaa kansallista maataloustuotantoa. Se takaa paremman laadun, tuo työpaikkoja ja pitää maaseudun asuttuna.