Pääkirjoitus
Kuusamon kaivoskiistassa on saavutettu eri osapuolia edustavassa ohjausryhmässä jonkinmoinen konsensus siitä, mikä osa Kuusamoa on yleiskaavassa määriteltävä kaivosvapaaksi vyöhykkeeksi. Valmisteilla olevassa yleiskaavassa kaivostoiminnalta on määrä rauhoittaa matkailun ja luontoarvojen kannalta keskeiset alueet Rukan, Kitkan ja Oulangan matkailukolmiossa.
Kartalle piirrettynä rajaus näyttää ankalta, mistä juontaa suunnitelmalle annettu nimi ”ankkamalli”. Matkailuväki on antanut ankkamallille tukensa matkailuyhdistyksen puheenjohtajan Ville Ahon suulla. Aho sanoi, että kompromissi turvaa matkailun keskeisimmät tarpeet.
Kaupunginhallitus esittää valtuustolle kaavan laatimista ankkamallilla.
Rinnan yleiskaavan ja ankkamallin laatimisen kanssa ovat muutamat valtuutetut puuhanneet kansanäänestyksen järjestämistä kaivosasiassa. Kun ankkamallin on saanut eri osapuolten hyväksynnän taakseen, kysyä sopii, mikä olisi kansanäänestyksen merkitys.
Kansanäänestykseen liittyy monia kimurantteja kysymyksiä, joihin ei julkisuudessa ole tullut vastauksia. Tärkein on kysymyksenasettelu, mikä on kaikkea muuta kuin yksinkertainen tehtävä. ”Kannatatko kaivosta Juomasuolle” olisi yksiselitteinen kysymys, mutta mitä sitten tehdään, kun valtausta haetaan seuraavalle kukkulalle tai toiselle puolen kaupunkia. ”Kannatatko kaivostoimintaa Kuusamoon” on taas kysymyksenä aivan liian lavea. Yhtä älytöntä olisi kysyä, kannatatko metsätaloutta Kuusamossa. Siihen vastauksena tietysti on, että riippuu paikasta: pitää olla talousmetsää, mutta myös suojelualueita.
Kaivosteollisuuden hyväksyttävyyteen vaikuttaa paikan lisäksi kaivettava malmi, sillä eri metallien ympäristövaikutukset ovat erilaisia.
Mitkä mahtaisivat olla kansanäänestyksen kulut ja kuinka moni ääniuurnille lopulta vaivautuisi? Valtuutettujen on parasta käyttää heille suotua valtaa ja linjata kaivosasia yleiskaavassa. Ankkamalli on hyvä kompromissi.