Kan­san­pa­ran­ta­jil­la vas­tas­sa en­nak­ko­luu­lo­jen muuri – Nais­val­tai­sen tut­ki­ja­jou­kon rohkea avaus nähdään Kuu­sa­mon kan­san­pa­ran­nus­päi­vil­lä

Kuva: Riina Puurunen

Kuva: Riina Puurunen

Kansanparannuksen ja perinteisen lääketieteen yhteistyössä otetaan Suomessa vasta ensiaskelia. Muualla Euroopassa se on jo yleistä.

Tutkija Marja-Liisa Honkasalo sanoo, että vastavirta on suurta.

– Kaikki se, mikä muistuttaa myöhään ja nopeasti tapahtunutta modernisaatiota edeltävistä ajoista, on punainen vaate. Viittaus kansanparannukseen on lääketieteen näkökulmasta edelleen viittaus primitiivisiin arvoihin, eikä se voi olla hyväksyttyä.

Turun yliopiston kulttuurin ja terveyden tutkimusyksikköä johtava professori Marja-Liisa Honkasalo on yksi Kuusamon kansanparannuspäivien puhujista seminaarissa, jollaista vielä kymmenen vuotta sitten ei osattu edes kuvitella. Naisvaltainen joukko tutkijoita kertoo seminaarissa tuoreinta ja tutkittua tietoa kansanparannuksesta, kestävästä ruokakulttuurista ja luontohyvinvoinnista.

Seminaari on Honkasalon mukaan ainutlaatuinen ja iso avaus.

– Ihmisillä alkaa olla omia kokemuksia kansanparantajista, ja esimerkiksi jäsenkorjaajien ammattikunta on jo virallisesti rekisteröity, mutta lääketieteen tutkimuksen puolella on edelleen ennakkoluuloja.

Kansaa perinteestä ja luonnosta ammentava hyvinvointi kiinnostaa, mutta terveyskeskuksiin ja sairaaloihin kansanparannuksella on Suomessa vielä pitkä matka.

– Välissä on tavattoman suuri muuri. Hankalaa tämä on.

Alan tutkijat koettavat kiivetä kotimaassaan ennakkoluuloista kasatun muurin yli. Samaan aikaan he ovat haluttuja luennoitsijoita Yhdysvalloissa ja Etelä-Euroopassa. Esimerkiksi Italiassa kansanparannus ja luonto ovat tiivis osa lääketiedettä monin tavoin; koivunmahlaa käytetään lääkkeenä ja italialaiset arkkitehdit suunnittelevat kauniita sairaalarakennuksia.

– Näin ajateltiin myös meillä vielä 1800-luvulla, kun tuberkuloosisairaalat ja mielisairaalat rakennettiin valtavan kauniisiin paikkoihin mäntymetsiin ja veden äärelle. Ajatus oli, että potilaat, keuhkot ja mieli, voivat parantua tasapainoisessa ja kauniissa ympäristössä.

Tästä juuri on kysymys Honkasalon luomassa käsitteessä Healing as Art - Art as Healing. Parantaminen taiteena - taide parantamisena on Kuusamon kansanparannuspäivien seminaarin otsikkoaihe.

– Puhun kansanparannuksesta siitä perinteisestä suomalaisesta lähtökohdasta, jossa ihmisen ja ympäristön välinen tasapaino ja ihmisen ja ihmisen välinen suhde ja harmonia ja kauneus voivat ennaltaehkäistä ja parantaa sairauksia.

Päivän kestävässä seminaarissa luennoi kymmenen alan asiantuntijaa. Muun muassa professori Johanna Mäkelä puhuu ruuasta ja kulttuurista ja lehtori Minna Junttila, ”hitaan ruuan”, slow foodin mahdollisuuksista.

Meidän on tarpeen palata juurille, joita parantamisella on, tiivistää Honkasalo.

– Ruualla oli ennen lääketeollisuuden kehittymistä suuri merkitys siihen pysyivätkö ihmiset terveinä vai eivät. Jos muuta kuin perunoita ei ollut, ihmiset sairastuivat. Tähän päivään tuotuna se merkitsee puhtaan ruuan mahdollisuuksia terveyden edistäjänä ja parantajana.

Taiteen, kädentaitojen ja terveyden edistämisen suhde tulee Honkasalon mukaan kiinnostavalla tavalla esiin muun muassa kansanparantaja Maaria Alénin vastataiteessa.

– Ammattivihtoja on konkreettinen esimerkki siitä mitä parantaminen taiteena voi tarkoittaa. Alén vihtoo seitsemällä erilaisella vihdalla, eri tavoin ja eri puolilta ihmistä. Melkoisen taiteellinen kokonaisuus, kun sen käy itse läpi.

Maaria Alén ammentaa kulttuuritutkimuksesta työhönsä kansanparantajana ja on yksi kansanparannuspäivien seminaarin puhujista.