Muu eläin -kategoriaan luontotunnusraati valitsi lopulta karhun, raakun ja luhtakultasiiven.
Kuusamossa asustaa kymmeniä karhuja (Ursus arctos.) Merkit karhun elämästä, kuten jäljet metsäautotiellä tai marjaisat ulostekasat, näkee varmimmin Itä-Kuusamossa. Itse metsän kuninkaan kohtaaminen on onnenkauppaa, sillä karhu pelkää ihmistä.
Tarkka kuulo- ja hajuaisti sekä ihmisarkuus tekevät eläimestä vaikeasti havaittavan. Useimmiten se vielä liikkuu muiden nisäkkäiden tapaan vain keskiyön hämärissä ja viettää valoisan ajan piilotellen metsän tiheiköissä. Se haistaa ihmisen jo kaukaa ja väistää tarpeen vaatiessa kauemmas.
Karhun näkee varmimmin katselupaikalla tai Sulo Karjalaisen Suurpetokeskuksessa.
Raakku eli jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) elää vielä Kuusamossa Oulanka- ja Kitkajokien vesistöissä.
Kirkkaiden, virtaavien vesien pohjalla elävän suurikokoisen nilviäislajin alkuperäinen levinneisyys kattaa laajoja alueita pohjoisesta pallonpuoliskosta. Raakku on sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti erittäin uhanalainen laji.
Suomessa se rauhoitettiin vuonna 1955.
Raakun elinkierto riippuu lohikalojen esiintymisestä, sillä sen toukkavaihe elää kalojen kiduksissa. Raakku voi elää yli 200 vuoden ikäiseksi.
Luhtakultasiipi (Lycaena helle) on pienikokoinen päiväperhoslaji. Laji on uhanalainen ja se rauhoitettiin 2006.
Lajia esiintyy satunnaisesti pienillä alueilla, mutta parhaiten sitä on tavattu Kuusamossa. Parhaita paikkoja Kuusamossa ovat Liikasenvaaran- ja Säynäjävaaran seudut. Luhtakultasiipi viihtyy avoimilla teiden pientareilla, tulvaniityillä, ketomaisilla kentillä, niityillä ja purojen ja jokien varsilla. Toukka käyttää ravinnokseen nurmitatarta, joskus myös suolaheinää.
Lentoaika luhtakultasiivellä alkaa yleensä kesäkuun alkupäivinä ja jatkuu heinäkuun puolivälin paikkeille. Perhonen talvehtii kotelona.
