Ka­rinoja lähtee Särmän kanssa vii­kon­lo­puk­si Po­ro­ku­nin­kuus­ajoi­hin – Poro on nimensä kal­tai­nen: "Jos se päät­tää, että hän ei kävele, niin se ei sitten kävele pät­kää­kään"

Akanlahden paliskuntaan kuuluva Särmä-poro osallistuu viikonvaihteessa Kuninkuusajoihin omistajansa ja valmentajansa Jukka Karinoron kanssa.

Kuva: Reino Häneenniemi

Porokuninkuuspytty on Jukka Karinoron huoneessa kunniapaikalla. Kuvassa Jani Karjalainen ajaa Pikkupoikaa kuninkaaksi.

Kuva: Reino Hämeenniemi

Jos kahvilla käy välillä, niin sen ajaa viidessä ja puolessa tunnissa.

Kuusamolainen kokenut porokilpailija Jukka Karinoro matkaa jälleen Inarin Porokuninkuusajoihin viikonlopuksi. Karinoron omistama kuusivuotias Särmä on ainoa koillismaalainen poro, joka selvisi kuninkuusmittelöön helmi-maaliskuussa järjestetystä viiden osakilpailun porocupista.

– Lähdetään perjantaiaamuna, kun olen ruokkinut tarhaporot. Takaisin tullaan sunnuntai-iltana tai oikeastaan yöllä, Karinoro sanoo.

Samassa pakettiautossa kulkevat myös kilpailukaverin Mika Ronkaisen porot Kipinä ja Eelin tumma. Ne osallistuvat kuninkuusajojen ulkopuoliseen yleisen sarjan kisaan. Koillismaalta on yleisessä sarjassa yhteensä seitsemän poroa ja kuumassa sarjassa neljä.

Särmän ohjastaja, poroisäntä Antti Pätsi ja ohjastajan suksimestari Kari Ruokamo tulevat Posion Lohirannalta.

Ronkaisen ykkösmenijä reväytti jalkansa viime viikonvaihteen cup-kilpailussa Pellossa ja menetti mahdollisuutensa päästä kuninkuusajoon.

Särmä on kookas ja kesu poro. Ei nosta koparaa isäntäänsä vastaan.

– Rovaniemellä kilpailuissa yksi kysyi, että mistä Särmän nimi tuli. Sanoin, että se oli särmikäs luonteeltaan alussa ja välillä se on vieläkin. Se on todella hyväluontoinen. Sitä kestää silitellä ja halata. Mutta jos se päättää, että hän ei kävele, niin se ei sitten kävele pätkääkään, Karinoro kertoo.

Aitauksessa valokuvattaessa Särmä ei antaudu kiinni. Paistit vähän värisevät. Karinoro maanittelee jäkälällä, mutta moinen ei erikoisillekin sapuskoille oppinutta kilpuria säväytä.

Särmä oli Kuninkuusajoissa myös vuosi sitten ja sijoittui 19:nneksi.

Muita kilpaporoja Karinorolla ei ole juuri nyt.

– Aina välillähän joku uusi on tulollaan, mutta täytyy katsoa, onko se sen tasoinen, että sitä kannattaa ruveta kuljettamaan.

Karinoro, 55, oli Jokilammen kylällä ensimmäinen, joka rupesi 1980-luvulla treenaamaan poroja kilparadoille. Alussa hän kokeili ajamistakin.

Samoissa Kuninkuusajoissa Karinorolla on parhaimmillaan ollut kolme kasvattia. Huipennus oli Pikkupojan kuninkuus, jonka Inarissa ohjasti poron toinen omistaja Jani Karjalainen Lohirannalta vuonna 1994.

Koillismaalle kuninkuuden ovat juosseet myös taivalkoskelaisen Aulis Taivalkosken Nopsajalka vuonna 1982 ja posiolaisen Riitta Määtän Liptus vuonna 2000.

Karinoro oli välillä kymmenkunta vuotta sivussa, mutta kun Mika Ronkainen pari vuotta sitten alkoi kysellä häneltä neuvoja, innostus palasi.

– Se vetäisi ihan koukkuun, Karinoro sanoo. Hän käyttää myös toista vertausta: niin kuin nakattaisiin bensiiniä kituvaan tuleen!

Ronkainen ja Karinoro jakavat osaamista ja kustannuksia treenatessaan ja kuljettaessaan poroja yhdessä.

Vuosikymmenten aikana välineiden merkitys lajissa on kasvanut. Oikeastaan liiaksikin, Karinoro sanoo. Suksien voitelijalla on paineita etenkin huonolla kelillä.

– Minusta porot eivät ole muuttuneet. Kyllä ne olivat ennen yhtä kovia kuin nytkin, Karinoro sanoo.

Karinoron olohuoneessa kiiltelee pokaaleja hyllyillä monissa kerroksissa. Uusia hyllyjä mahtuisi vielä..

– Jatkan niin pitkään kuin on mahdollisuus. Karinoro sanoo.