Karitsa nappasi koi­vun­leh­den Eetulta – mutta kuinka pitkään lapset pää­se­vät tu­tus­tu­maan siihen miten ennen elet­tiin?

Eetu Karjalainen sai karitsan nappaamaan kädestään koivunlehden. Leevi Suonnansalo on valmis opettamaan pärekorien tekoa myös nuorille, jos innokkaita oppilaita löytyy.
Eetu Karjalainen sai karitsan nappaamaan kädestään koivunlehden.
Eetu Karjalainen sai karitsan nappaamaan kädestään koivunlehden.
Kuva: Jenny Halvari

– Se tykkää eniten näistä koivunlehdistä, iloitsi Eetu Karjalainen lammasaitauksen luona Kuusamo-päivillä lauantaina.

Hän sai pienen karitsan nappaamaan kädestään syötävää aidan raosta. Lammasuuhi kahden karitsansa kanssa näyttikin saavan lasten suurimman huomion kotiseutupäivillä.

Toinen hitti lasten keskuudessa olivat pajupillit, joita Heikki Rautio teki paikan päällä halukkaille. Iloinen piipitys kaikui ympäri kotiseutumuseota, kun nuoret pillipiiparit testasivat soittimiaan. Ei se ihan Etelä-Afrikan jalkapallon MM-kisojen wuwuzelojen soittoon asti voimistunut, mutta antoi kuitenkin selvän tunnussävelen tämän kesän Kuusamo-päiville.

Pärekoria tehnyt Leevi Suonnansalo toivoi nuortenkin innostuvan perinnetöistä. Hän oli itse tehnyt ensin männystä päreet, leikannut ne sopivan levyisiksi ja taitteli sitten koriksi. Kori valmistui päivän aikana ja huutokaupattiin kotiseututyön hyväksi.

– Voisin opettaa näiden tekoa lapsille. Voin tulla vaikka koululuokkaan kertomaan, Suonnansalo sanoi.

Aurinkoisessa säässä vietetyt Kuusamo-päivät vetivät tänäkin vuonna hyvin väkeä. Mutta kuinka pitkään lapset vieä pääsevät tutustumaan eläimiin ja siihen, miten ennen elettiin?

Huolen Kuusamo-päivien tulevaisuudesta nosti sunnuntaisessa kotiseutujuhlan tervehdyspuheessa Kuusamo-Seura ry:n puheenjohtaja Tuomo Törmänen

– Kuusamo-Seuran toiminnan suurin haaste tällä hetkellä on uusien vastuunkantajien ja talkoolaisten innostaminen mukaan toimintaan. Ilman uusien nuorempien sukupolvien edustajien mukaan tuloa ei Kuusamo-päivien järjestäminen tulevaisuudessa ole mitenkään mahdollista.

Törmäen rohkaisi Kuusamo-Seuraa vakavaan keskusteluun aiheesta.

– Muutoksia täytyy tehdä. Toivottavasti olemme siihen valmiita.

Lisäksi Törmänen toivoi kaupungin panostuksia museoalueen kehittämiseen. Hän kertoi, että monet kotiseutumuseon rakennukset ovat uponneet kosteaan maaperään ja ovat vaarassa tuhoutua.

Törmänen myös toivoi kaupungin ottavan uudelleen käsittelyyn Porkkatörmän vanhan lastenkodin kunnostuksen museotoimintaan.

– Ymmärrän täysin, että Porkkatörmän vanhan lastenkodin kunnostaminen museokäyttöön vaatisi huomattavan paljon rahaa Kuusamon kaupungilta. Kuitenkin toivoisin vielä pohdittavan tätä mahdollisuutta. Rakennus antaisi hyvät mahdollisuudet toteuttaa modernin uudenlaisen historian ja kulttuurin keskuksen kulttuurihistoriallisesti merkittävälle paikalle Torankijärven rannalle.

Törmäsen mielestä Porkkatörmällä olisi mahdollisuus yhdistää julkisen vallan ylläpitämä toiminta ja yksityinen yritystoiminta matkailupitäjä Kuusamossa.

– Porkkatörmän alueesta olisi mahdollisuus kehittää merkittävä historian ja kulttuurin matkailukohde. Jos Kuusamon kaupunki päättää myydä Porkkatörmän vanhan lastenkodin, ei rakennuksen tulevaisuudesta ja kohtalosta voida sanoa mitään varmaa. Menetys oli hyvin valitettava. Historian arvostus ja siirtäminen seuraaville sukupolville vaativat rahallisia panostuksia.

Juhlapuheen pitäjä, professori Martti Häikiö, keskittyi puheessaan pohtimaan Suomen kohtalokasta vuotta kesäkuussa 1917 kesäkuuhun 1918.

– Suomen itsenäistymiseen liittyy kaksi suurta arvoitusta. Miten on mahdollista, että yksimieliseltä vaikuttanut kansa hajosi puolessa vuodessa? Miten on mahdollista, että murheellisen sisällissodan hirvittävät uhrit kokenut kansa kykeni yhdistymään muutamassa vuodessa?

Häikiö kävi läpi, miten Suomeen ensin saatiin maailman demokraattisin yhteiskuntajärjestelmä ja miten se sitten kaatui sosalistisen vallankumouksen ja sisällissodan myötä.

– Miten tästä toivuttiin? Vastaus on paikallinen demokratia. Sata vuotta sitten 1917 säädettiin kunnallinen kansanvalta, yleinen ja yhtäläinen äänioikeus kuntavaaleissa. Ensimmäiset kuntavaalit pidettiin jo joulukuussa 1918 ja pian olivat saman pöydän ääressä rauhanomaisesti, demokraattisesti, kunnan asioita ratkaisemassa sisällissodan kumpikin osapuoli. Rakennettiin vaivaistaloja, kouluja, tehtiin sen ajan soteuudistuksia.

Häikiön mukaan avain oli ”kuntademokratian ihmeellinen ydin”: kaikki valtuustoon valitut puolueet saivat voimaansa vastaavan osan vallankäytöstä, ei ole syrjään sysättyjä, vaan kaikki pääsevät mukaan vastuun kantoon.

Tärkeät osansa olivat myös yleisellä oppivelvollisuudella ja yleisellä asevelvollisuudella, jotka toivat kaikki kansakouluun ja alokastupaan.

– Suomi ei hajonnut, vaan se kesti. Suomen keskeiset yhteiskuntaa koossa pitävät arvot ja instituutiot kestivät. Oikeusvaltio, sananvapaus, kansanvalta.

– Jatkuvuus on Suomen suuren tarinan kova ydin. On kyetty sopeutumaan muuttuviin oloihin, mutta on kyetty myös pitämään huolta keskeisten tapojen ja yhteiskunnallisten laitosten jatkuvuudesta.

Nuoren kuusamolaisen puheen piti lehtori Merja Takkula. Juhlassa kuorolaulua esitti Kuusamon Veteraanimieslaulajat, kansanlauluja Marja-Liisa Kantola ja lausuntaa Käylän ämmi Ebba Ahonen.

Juhlan päätti itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi Maamme-laulu yhteislauluna.

Mainos
Koillissanomien pelit

Pelaa Koillissanomien digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä