Ei ole ollut helppoa olla ison valtion naapurina, mutta samoten pienten kansojen on ollut vaikea elää ison valtion sisällä, toteaa Mikko Nesvitski, Karjalan Sanomien päätoimittaja.
Esimerkiksi harvinaista vepsää opiskelee enää 256 lasta neljässä koulussa. Suomea karjalassa opetetaan vielä 31 koulussa ja oppilaita on yli 4 000.
– Kaiken kaikkiaan sanoisin, että asiat ovat vielä hyvin, mutta vepsän kielellä menee huonosti. Paljon valtaa on rehtoreilla, joista moni valitsee opetettavaksi jotain muita kuin suomalais-ugrilaisia kieliä.
Nesvitski puhui Kuusamossa suomen ja suomensukuisten kielten kuten karjalan, vepsän ja lyydin taipaleesta Venäjällä kuluneen sadan vuoden aikana. Hänen mukaansa kielten ja näillä kielillä julkaistun median taival on ollut yhteinen.
– Tällä hetkellä kaikki pienet lehdet on koottu samaan Periodika-painotaloon. Ihme kyllä suomenkielinen Karjalan Sanomat on vanhin alueella yhä ilmestyvä lehti, hän kertoo.
Karjalan Sanomia tilaa noin tuhat taloutta Venäjällä ja myös Suomessa. Lehden levikki romahti parissa vuodessa Neuvostoliiton mukana. Moni lukija muutti Suomeen leveän oven auettua.
– Kun tulin töihin vuonna 1991 oli jotain 5 000 tilaajaa, vuonna 1995 oli 2 000 ja 2000-luvulle tultaessa hieman yli tuhat.
Suomen kieli osin myös väistyi karjalan ja vepsän kielen tieltä julkaisuissa, sillä näitä vähemmistökieliä ryhdyttiin elvyttämään.
Lapsille suunnattu saman painotalon Kipinä-lehti on hyvissä voimissaan. Valtio tukee suomen-, vepsän-, ja karjalankielistä lehteä ja onkin tilannut lehden jokaiselle lapselle kouluihin.
– Heille olen hieman kateellinen. Olemme ajaneet hanketta, että myös Karjalan Sanomat tilattaisiin yläkoululaisille, mutta vielä se ei ole mennyt läpi, Nesvitski sanoo.
Karjalan Sanomat on ilmestynyt vuodesta 2004 16-sivuisena lehtenä kerran viikossa. Nesvitskin mukaan suuntaus on verkkoon, jossa lehti alkoi ilmestyä 2010.
97-vuotias lehti on kolme vuotta Suomea nuorempi. Ainakin satavuotisjuhlaansa se aikoo viettää vielä painettuna sanomalehtenä, päätoimittaja vakuuttaa.
– Vähemmistölehdet joutuvat tekemään lukijatöitä muita enemmän. Meille se on kirjaimellista, että jokainen lukija on tärkeä. Noin viisi vuotta sitten kollega, joka ottaa tilaukset, juoksi kesäkuun alussa toimistooni. Hän huusi, että yksi lukija pois, hän on lähtenyt kesämökille, jonne ei postia kanneta. Joten lukija peruutti tilauksen kesän ajaksi. Se on meille jo melkoinen määrä.