Taidegraafikko, kuvataideopettaja Mirja Mäki pyörittelee käsissään puupaloista tehtyä pientä lumiukkoa. Kolmesta pienestä palikasta saa aikaiseksi vaikka mitä. Tarvitaan vain mielikuvitusta ja kykyä muuttaa näkökulmaa.
– Lapsena tein paljon tällaisia. Ajatella, että näistäkin kolmesta puupalasta voi saada aikaiseksi helposti yhdeksänkin eri työtä, kun vähän pyörittelee. Tästä löytyy helposti aihiot vaikkapa muurahaiseen tai hämähäkkiin, tänään torstaina 60 vuotta täyttävä Mäki kertoo.
Puinen hahmo kertoo paitsi Mäen lapsuuden harrastuksista, mutta paljastaa myös enemmän kuvataiteilijan ja taiteiden maisterin ajatuksista ja periaatteista. Se kertoo käsillä tekemisen tärkeydestä ja suhtautumisesta materiaalien hyödyntämiseen ja kierrättämiseen.
– Käsillä tekeminen on erittäin tärkeä osa meitä jokaista. Käsittäminen on käsillä ymmärtämistä, kätevyyttä. Ja käteviä ihmisiä tarvitaan aina – siivoajia, rakentajia, sähkömiehiä.
Lumiukossa ja Mäen muissa pienissä puuhahmoissa hyödynnetyt kierrätetyt helmet, lekasorat, tulitikut ja langanpätkät kertovat halusta vähentää ympäristöön kertyvää jätettä. Yhtä lailla uusiokäyttöön päätyvät Mäen työssään käyttämät materiaalit.
– Muovijätettä haluan karttaa viimeiseen asti. Kuvataidekoulussa meillä on edelleen myös liitutaulu kovassa käytössä. Siitä ei kerry jätettä ja liitukin on luonnon tuotetta. Lapset juoksevat kilvan taululle piirtämään, enkä ole suostunut siitä luopumaan, vaikka joku saattaa pitää sitä jo vanhanaikaisena, Mäki nauraa.
Kuvataidealalle Ylitorniolta kotoisin oleva Mäki kertoo päätyneensä, koska ei osannut muutakaan.
– Piirustus, käsityöt ja historia menivät koulussa hyvin. Muuta en osannut. Meillä on käsillä tekevä suku ja sieltä se into on peräisin.
Lukion jälkeen silmiin sattunut ilmoitus Peräpohjola-opistolla alkavasta taidekoulusta viitoitti tietä tulevaan. Kirjoituksia seuranneet kolme vuotta kuluivatkin Torniossa. Into kasvoi ja Mäki pääsi seuraavaksi opiskelemaan Lahden taideinstituuttiin, mistä valmistui taidegraafikoksi.
Kuusamoon Mäki muutti 31 vuotta sitten, kun silloinen kansanopiston rehtori Jouni Alavuotunki soitti ja pyysi töihin.
– Tarvitsivat tänne grafiikan opettajan, joka osaa myös maalata sekä valokuvata. Sillä tiellä olen edelleen. Viihdyn hyvin – täällä on kaikki, mitä tarvitsen. Opisto ja Kuusamotalo kulttuuritarjontoineen, pääsee hiihtämään, marjastamaan ja kalastamaan. Ainoastaan rautatie puuttuu.
Työn ohessa Mäki on kouluttautunut vielä eteenpäin – opiskellut taidepedagogiikkaa ja taidekasvatusta ja valmistunut taiteiden maisteriksi.
Mäellä on pitkä historia Kuusamo-opiston lasten ja nuorten kuvataidekoulun, kansalaisopiston maalauspiirien sekä kansanopiston kesäkurssien ja taideleirien vetäjänä. Opettajana hän on erittäin tykätty ja arvostettu, rautainen alan ammattilainen.
– Tykkään työstäni. Ikäjakauma on laaja aina 5-vuotiaista yli 80-vuotiaisiin, mikä tietysti näkyy tuntien suunnittelussa. Lapset omaksuvat uudet asiat helposti, keksivät muunnelmia ja toisaalta kyllästyvät myös helposti. Aikuiset puolestaan ovat verkkaisempia, mutta sitkeitä tekemisissään. Tykkään suunnitella tunnit hyvin, mutta toisaalta takataskussa tarvitaan aina varasuunnitelmakin. Asiat kun eivät aina suju suunnitelmien mukaan.
Lasten ja nuorten kuvataidekoulussa opiskelee tällä hetkellä 103 oppilasta. Kansalaisopiston ryhmissä Mäellä on 15 taideharrastajaa ja kehitysvammaisten ryhmissä toiset 15 harrastajaa.
Mäki seuraa tarkoin myös koulumaailman kehitystä. Uusissa opetussuunnitelmissa kuvataideopettajaa harmittaa jatkuva käsityö- ja taideaineiden väheneminen.
– Se on väärä tie. Minua suoraan sanottuna huolestuttaa työttömien ja vähävaraisten perheiden lasten tilanne harrastusmahdollisuuksien suhteen. Kaikilla ei ole varaa kuvataide- tai musiikkiharrastusten kausi- ja muihin maksuihin. Jos koulussakin taideaineita vähennetään, asettaa se lapset epätasa-arvoiseen asemaan.
Paitsi taidepedagogi Mirja Mäki on myös taidegraafikko. Koulutustyöt ovat pitäneet naisen kiireisenä parin viime vuoden aikana ja oman taiteen tekemiseen on jäänyt vähemmän aikaa.
– Viimeisimmästä omasta näyttelystä on kaksi vuotta aikaa. Kollaasit ovat nyt vieneet minut mukanaan ja toivottavasti tulevaisuudessa omien töiden työstämiseen löytyy enemmän aikaa. Eläkkeellä sitten viimeistään, Mäki nauraa.
Vapaa-ajallaan päivänsankari nauttii ulkoilusta, hiihtämisestä, marjastuksesta ja kalastuksesta paikkakunnan kulttuuritarjontaa unohtamatta.
– Olen opetellut pilkkimään. Viime reissulta mukaan lähti viisi pientä ahventa, jotka keitin tuttavan koiralle.