Pääkirjoitus
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan kasvukeskusten luoma menestys ja hyvinvointi leviävät heikosti muualle Suomeen. FM Olli Lehtosen tekemä tutkimus kumoaa suomalaisen kasvukeskusvetoisen aluepolitiikan oletetut hyödyt. Aluepolitiikassa on puolivuosisataa tuettu nimenomaa kasvukeskuksia ja uskottu niiden menestyksen säteilevän laajalti ympäröiville alueille.
Tutkimuksen mukaan vain pieni osa Suomesta hyötyy kasvukeskuksista. Koillismaalla on helppo allekirjoittaa tutkijan havainto siitä, että suurin osa Suomea on riippuvainen oman paikallistalouden kehityksestä.
Tarvitaan muutoksia aiempiin toimintatapoihin, joissa on keskitytty vahvistamaan kasvukeskuksien elinvoimaisuutta ja tiedostamatta nakerrettu menestymisen eväitä näiden keskusalueiden ulkopuolella, Lehtonen sanoo ja ehdottaa aluepolitiikan uudistamista.
Tutkija perää poliitikoita huomioimaan paremmin paikalliset kilpailuedut, mahdollisuudet ja olosuhteet. Toimenpiteet pitää tutkijan mukaan räätälöidä näiden ehtojen mukaisiksi koko maassa.
Lehtosen huomiot osuvat pääosin kohdalleen Koillismaan näkövinkkelistä katsottuna. Koillismaan voimavarat perustuvat luontoon ja luonnonvarojen kestävään käyttöön.
Miten aluepolitiikan uusi käytännössä räätälöinti tapahtuu, siihen tutkimuksessa ei oteta kantaa. Tutkimus on silti tärkeä keskustelunavaus poliitikkojen suuntaan.
Lehtonen varoittaa, että maaseudun taantuminen ja työvoiman määrän väheneminen on uhka biotaloudelle, jonka varaan Suomen tulevaisuutta on paljon laskettu. Töille ei ole maalla tekijöitä, jos väki pakkautuu pelkästään muutamaan suurimpaan keskukseen. Työttömyyden runtelemalla maaseudulla väite kuulostaa vielä kovalta.
Sipilän hallituksella riittää murheita moneen lähtöön. Silti pitää olla aikaa katsoa myös suurten kaupunkiseutujen ulkopuolelle. Maaseutu-Suomi tarvitsee uutta aluepolitiikkaa, jonka laatimisella on kiire.