SDP:n kansanedustaja Timo Harakka liittyi siihen harvalukuisten poliitikkojen joukkoon, joka kirjoittaa kiinnostavasti ja ymmärrettävästi aikamme suuresta murroksesta, digitalisaatiosta. Digitalisaatioon liittyy olennaisesti työn murros, tulonjakokeskustelu ja jopa ympäristökysymykset. Vastaavaa pohdintaa on kuultu muun muassa Osmo Soininvaaralta (vihr) ja Juhana Vartiaiselta (kok).
Manifestissaan Harakka kirjoittaa: ”Karu totuus on, että tavallinen työ katoaa. -- Se työ, joka ei ole huippuammattilaisten korvaamatonta aherrusta tai palvelualan matalapalkkatyötä, ulkoistetaan, siirretään ulkomaille, automatisoidaan tai robotisoidaan. Kuitenkin vain korkea työllisyys voi rahoittaa korkeatasoiset julkiset palvelut. Ja tässä on ongelma. Tuleva yhteiskunta ei ole palkkatyön yhteiskunta. Kaikki merkit näyttävät, että digitaalisessa maailmantaloudessa ainut työväen liike on ovesta ulos.”
Kysymys on tärkeä. Jos länsimaiseen demokratiakäsitykseen sitoutuneet puolueet eivät pysty antamaan vastausta työn murrokseen, on vaara, että valta luisuu tyhjiä lupauksia antaville ääriliikkeille, oikealle tai vasemmalle.
Harakan vastauksena työn murrokseen on, että työllistäminen jää julkisen vallan vastuulle, mikä sopii hyvin perinteiseen vasemmistolaiseen ajatteluun. Harakka visioi valtion sosiaalisia yrityksiä, jotka työllistäisivät jopa satoja tuhansia ihmisiä. Toiminnan rahoitukseen hän ei ota kirjoituksessaan kantaa.
Yllätys sen sijaan on, että Harakka vaatii ”lisää markkinataloutta markkinatalouteen, lisää kilpailua kilpailuun”. Yksityisten yritysten tehtävänä on pärjätä kilpailussa, tuottaa voittoa – ja rahoittaa julkista sektoria. Ajatus, joka sopii jokaisen keskusta-oikeistolaisen puolueen ohjelmaan.
Harakan keskeisin huomio on, että talouskasvun ja työllisyyden yhteys on katkennut. Ei voida luottaa siihen, että Suomen vientivetoisen talouden elpyminen luo maahan merkittävästi uusia työpaikkoja.
Paikallisesti kysymys voidaan asettaa: mikä on Koillismaan rooli globaalitaloudessa?